Huippu ilta Härmän Kuntokeskuksessa [Tanssipaikat] (Vinkelis 2007-11-24 11:53)
Pienien epätietoisuuksien jälkeen koitti ilta Härmässä sangen miellyttävässä seurassa. Porukkaa oli paikalla runsain mitoin, eikä tanssijoilta evätty sisäänpääsyä, vaikka pelkoa tupaten täydestä salista olikin. Olisi toki aika ihmeellistä ollutkin, lainsäädäntö on kuitenkin olemassa ja se syy miksi ihmisten sisäänpääsyä pitää joskus rajoittaa.
Jo viikon treenauksien ja selän liikkuvuusharjoitusten jälkeen tuntui siltä, että yhdestäkään tanssi-illasta ei selviä kivuitta, mutta päätin koettaa. Kun esimerkiksi kävely sattuu ja jalat hyytyy, on tanssi osoittanut erinomaisuutensa liikuntamuotona, joka soveltuu hyvin monille ihmisille, kun vain jalat sen verran liikkuvat, että parketille pääsee. Ja ainakin meidän kuntoutusryhmän kerroksesta on hissimahdollisuus :).
Tutut näkivätkin, että kävely sujuu ja että selkä on arka. Bugittelu Tommy`s:in tahtiin alkoi vetreyttämään lisää ja liikunta miten ollakaan monipuolistui tuttuun tapaan Åhej! ohjauksiin ja nopeaankin ”kävelyyn”, tanssiin siis. Tuntui hyvältä ja jalat alkoivat lämmetä, vaikka muutamia tuttuja vihlaisuja selän puolelta kuuluikin. Ja miten siinä taas kävi. Ihan uusi daami jostain kaukaa tuntemattomuudesta pyysi jivelle. Sain onneksi valinnan varaa ja tyydyin fuskuun. Kuitenkin, kuten sanoin tuli väliin muutama oikeakin askellus, eikä tarvinnut alkaa kaivelemaan puhelintakaan taskusta (sisäpiirijuttu).
Niin oli tanssivainen taituri, että olin aivan ihmeissäni. Miten siellä ruuhkassa voi noinkin sujuvasti tanssia, mutta oli siinä kolikon kääntöpuolikin: välillä ei tarvinnut osata yhtään mitään, sillä ruuhka oli valtaisa ja sinällään lehti-ilmoitus aivan aiheellinen. Ja mikäs se on tanssijalle kauhun paikka kuin se, että ei pääse näyttämään ( lue tanssimaan vapaasti) taitojaan. No tuohon Härmässä auttaa toinen lattia, jolle ei heti aluksi kuulunut musiikki kunnolla. Oliko sitten joku tanssienkeli käynyt asiasta huomauttamasta, mutta piankos kaiuttimet sielläkin suunnalla antoivat sulosäveliä tulkittavaksi.
Charles myhäili omaan tuttuun viekkaaseen tapaansa ja poijaat moikkasivat kuten ennenkin. Ehkä hieman vaikea on tunnistaa verkkapuvussa liikkuvaa tanssimiestä mummujen ja paappojen seasta (kyllä muut ihmiset olivat pukeutuneet juhlapukuihin). Mutta tunsivat tai olivat tuntevansa, minkä pitäisi olla itsestäänselvyys, kun niin monet keikat tuli kesälläkin käytyä ja etenkin, kun niiden keikkojen evästykseni teki pikku kepposia tähtiesiintyjällemme....
Tännekin sain houkuteltua evästystä, joten tanssi oli taattua tavaraa. Mitä tahansa veikin, niin veikeät tanssidaamit olivat heti juonessa mukana, mutta ei yhtään ennen aikojaan. Kyllä maistui tangot ja foxit, fuskut ja bugit sellaisella tavalla, että tanssitaivas löytyi Kuntoutuskeskuksessakin, vaikka edellinen viikko olikin hieman lohdutonta katseltavaa tuon tanssimisen osalta kohdaltani, eli ei juuri tanssin askelia ollenkaan.
Ja kun ilta läheni keski-yötä, olin tanssinut kiintiöni täyteen. Särky alkoi täyttää jalkojani ja juurruin siihen toisen, väljemmän tanssilattian keskialueelle evästykseni kanssa, kun en muuhun enää kyennyt. Syli tuntui niin hyvältä, että suljin silmäni ja aloin kutittelemaan ajatuksiani pilven hattaran päälle kiipeämisestä. Pehmeässä pumpulissa liikuttiin ja syvään alas niiattiin, lämmön vain siirtyillessä sydämien käytäviltä verisuoniin, aivolohkoihin ja hyvän olon tumakkeeseen. Huh heijaa, meinas lähteä vaatteekin päältä, oli sen verran kuumaa tanssia. Vilkaisu ympärille (viejän velvollisuus, ettei törmäile) ja muutama paappa näytti häpeävän silmät päästään puolestani, kun puolestaan samassa pöydässä olevan mummelin silmät vaan säteilivät ja kirkastuivat hänen antaessaan hyväksyvän nyökkäyksen jatkaa kiemurtelua. Nam, sanon minä ja niin ajatteli ainakin se mummeli siinä pöydässä muistellessaan omaa nuoruuttaan ja saamiaan onnen jyviä.
Kuumahan siellä oli ja evästykset tosiaan huippuluokkaa. Tankatakin piti jossain vaiheessa ja palkitsinkin itseni hyvästä suorituksesta ( luetaan kykenevyydestä tanssimaan) mesimarjaliköörillä, jonka hinta oli tähtitieteellinen lusikallisesta. Mutta olisiko sillä ollut jotain tekemistä sen kanssa, että yöllä kun suihkuun menin, niin huomasin varpaideni olevan tulikuumat ja lämpimän punaiset. Veri siis kiersi ihan eri malliin kuin esimerkiksi päivälenkin jälkeen. Siellä en saanut sykettäkään nousemaan, toisin kuin tanssilattialla, joten puhun tanssin tervehdyttävän vaikutuksen puolesta, myös kehon energiavirtauksiin. Sehän nyt on selvä mistä johtuu; ihanista tanssidaameista siis.
Eipä tässä muuta kuin Åhej! bugille ja kiitokset evästyksille. Ihana olo ja lämpö kehossa yhä pinnassa. Kiitos myös Härmän kuntokeskukselle ja henkilökunnalla ihanasta viikosta ja tulevista ajoista myös. Nyt taidankin lähteä lohiaterialle ja täytekakulle, vai kävisinkö ensin kylmäaltaassa, jonka jälkeen lämminvesialtaaseen lekottelemaan. Siinä kun saa muotoillun pohjan ja sopivan sijoittumisen avulla saavutettua painottoman tilan. Paras paikka selkäsairaalle
Hoh hoijaa. Jo viikko moista luxuselämää, joten alkaa olla valinnan vaikeus ottaisiko sittenkin savinaamion, vai oliko se savikylpy.... Hei!
Ai niin, meinasi ihan unohtua, tositarina:
kaksi veteraania istui aulan tuoleissa. Toisella kuulokoje. Kuulokojeeton mies kysyi toiselta reipaalla äänellä: ONKO OLLUT HYVÄ TUO KUULOKOJE ?, johon toinen: TÄH!
Vinkelis