Pressalla kiva ilta [Tanssipaikat] (Suke 2007-11-22 1:54)
Ilta alkoi vähän hitaanlaisesti. En ollut varma, pyydetäänkö tanssikurssista maksu, vaikka menisi ravintolaan vaan pohjia ottamaan ja musiikista nauttimaan, joten saavuin paikalle klo 20:01. Järjestysmiehet toivottivat reppumiehen tervetulleeksi, kun varovasti pälyilin salin puolelle, missä blueskurssilaiset vielä steppailivat aika hyvin tasaparein.
Niin kuin etukäteen oletin, vapaita ja nuorekkaita jatkokurssitason naisia ei salissa kovin montaa näkynyt, joten lähdin kiertelemään ravintolaa. Muualtakaan en heitä löytänyt! Olisin tyytynyt hätätapauksessa konkareihinkin, mutta ei. Ei missään. Onneksi lattian vierustalla olevan pöydän ääressä seisoskeli tutun näköisiä herroja ja bluesopettaja, jonka olen nähnyt joskus muuallakin. Älkää turhaan kysykö missä. Noloa, jos minun pitäisi muistaa enkä muista. Ajattelin, että jos kerran tanssimaan en pääse, on tyhjää parempi mennä juttelemaan ja mahdollisesti laajentamaan verkostoaan. Olihan siellä sentään tämä yksi nainen ja viehättävä olikin. Päätin, etten kokeile onnea sen suhteen, saanko pakit, joten jäin heidän seuraansa hengailemaan.
Ravintola vaikutti vielä hieman autiomaiselta, koska paikalla oli enemmän äänentoistolaitteita kuin ihmisiä vielä puoli yhdeksän. Siinä juttelun ohessa annoin porukan ainoalle naiselle onnittelut merkkipäivän johdosta. Puhe siirtyi pikkuhiljaa päivänpolttaviin kysymyksiin. Ei. Kyseessä ei ollut Tehyn työtaistelu eikä Portugali-Suomi jalkapallo-ottelu. Puhuimme tietenkin siitä, miten buggia tulee viedä. Helsingissä sattui vierailemaan kauempaa tullut henkilö, jolta ihan vilpittömän uteliaana kyselin lähinaapurimme tanssikulttuurista. Olin luullut, että Ruotsissa ei edes ole tanssikulttuuria lavatanssimerkityksessä, muuta taisin luulla väärin.
Ihan mukavassa hengessä siinä iltaa herraseurassa vietettiin, mutta jokainen tuntui odottava illan kunnollista alkua. Arvatkaapa mitä se vaatii? Naisten saapumista! Joku voi väittää, että olihan siellä naisia, mutta tarkoitan näitä naisia, joita odoteltiin, siis näitä meidän omia naisia. Jostain kumman syystä he saavuttuaan osasivat ajautua oikeaan pöytään kuin – magneetti hakeutuu + magneetin luokse.
Omalta kohdalta tunne oli kuin olisin ollut ensimmäisillä treffeilläni. Jännittää niin paljon, koska ei tiedä, tuleeko se vai tekeekö oharit. Siitä se ilta lähti kivasti käyntiin. Ongelma tosin oli, että saman pöydän ääressä miehiä oli kaksi kertaa enemmän. Outo olo, kun joutuu tuollaiseen extreme-tilaisuuteen. Jos olisin ollut nuorempi, olisin ottanut kännit. Nyt purin hammasta ja vähän kieltänikin, kun jouduin odottamaan pitkiä aikoja naisten vapautumista. Aivan totta. Olisin voinut hakea jotain ulkopuolista, ennalta tuntematonta, minulle vierasta ihmistä.
Alkuillasta sellainen kävi minun ja isännän mielessä, kun katsoimme 100 naisen rynnistystä Presidentin auditoriosta läpi tanssilattian meidän silmiemme edestä. Lähetin yläilmoihin pikatoivomuksen, että heidän pomonsa olisi maksanut heille etukäteen iltalipun Fredin ja Kujun keikalle, mutta olin ollut vuoden aikana niin tuhma, ettei toivomusta toteutettu.
Kolmella naisella oli pärjättävä. Tai oli siinä pöydässä välillä neljäskin, mutta epäilin hänen olevan alaikäinen, koska nuoremmat seurueemme herrat häntä niin antaumuksella opettivat, etten minä saanut vuoroani ollenkaan. Psyykkäsin itseäni *kyllä kolmella pitää pärjätä, tanssita niitä vaikka vuorotellen*. Alku lähtikin ihan hyvin, mutta sitten yksi naisista siirtyi toiseen tanssiravintolaan. Velvollisuudesta, ei muuten. Hetken kuluttua minulla oli menossa neljäs kierros kahden naisen kanssa. Tästä ei tule mitään mietin ja menin ostamaan lonkeron. Minua oli jo yritetty juottaa, mutta oli välttänyt sen vetoamalla auton kuljetusvelvollisuuksiin. Vilkuilin kelloani hermostuneena, kunnes taivas aukeni.
Yhtä-äkkiä huomasin kaiken sujuvan paremmin, kun otin tällaisen rennon ravintola-tanssiotteen ja unohdin lattialla poukkoilevat tutut tanssivalmentajani. Itse asiassa unohdin kaiken muunkin ja olin vain kahden. Aika tuntui seisahtuvan, mutta junat kulkivat. Myöhästyin niistä ja menin taksilla kotiin. Omaan kotiin.
Kaunis ilta ja kaunis kiitos.