Miten lavatanssin alkeita pitäisi opettaa [Tanssilajit] (Marcos 2007-11-21 16:43)
Olen viime vuosien aikana pohdiskellut, miten lavatansseja kannattaisi opettaa vasta-alkajille. Vaikuttaisi, että monesta aloittelijasta tuntuu, että kynnys tulla hyväksyttäväksi lavatanssijaksi on korkea ja vaatii paljon kurssittautumista ja harjoittelua. Haluaisin, että tuota kynnystä voitaisiin madaltaa, suhteellisen hyvä tanssitaito saavuttaa lyhyessä ajassa, yhden syksyn tai kevään kertaviikkoisella kurssittautumisella.
Tätä asiaa sivuttiin monia viikkoja sitten MLeenan ja 4711 kirjoituksissa, nyt viime aikoina aihe on uudelleen tullut esiin monen kirjoittajan toimesta (Päivi, Hambi, monet muut). Ehkä se olisi oman säikeensä väärti.
Valittavat tanssit
Mielestäni tanssitaito ei lainkaan tarkoita osattujen tanssien määrää vaan sitä, että henkilöllä on hallinnassaan paritanssissa tarvittava liikkumisen tekniikka. Oman tasapainon hallinta, oman liikemäärän hallinta, viejällä vieminen, seuraajalla seuraaminen. Hyvän tanssiasennon pitäminen. Toki noiden asioiden oppiminen tapahtuu parhaiten jonkin tanssin kautta, toki on tarkoitus, että oppijalla jää käteen myös jotkin tanssit, jota hän käytännössä pystyy lavalla tanssimaan.
Valitsisin vain kaksi tanssia lukauden ohjelmaan, tangon ja fuskun. Vain kaksi, koska ideana olisi oppia tekemään "oikein" sen minkä tekee, kerrata, saada lihasmuistiin oikea liikkumistekniikka, eikä suunnata oppimiskapasiteettia eriliasten tanssien ja kuivioiden opetteluun. Tanssin harjoittelun lisäksi siis tasapaino-, vienti/seuraamis- ym. harjoitteita.
Tango
Miksei foksi? Tangon kautta opetellaan juuri tuota tasapainon hallintaa. Kaunista pehmeää liikkumista. Musiikin tulkintaa. Kiireettömyyttä. Odottamista, aina tulee uusia iskuja, joilla voi lähteä liikkeelle. Myös viennin odottamista. Musiikin tulkinnan suhteen ei varmaan pidä ihmeistä vaatia, opettaa vain, että voi tehdä jotain oman pään mukaan, olla vapaa kaavoista. Vaikka kävellä välillä (raamit pitäen, kiireettömin, kauniin askelin, vartalo johtaa, ei jalat).
Jos oppii tangon, ei foksin tanssiminen ole enää temppu eikä mikään, käsittääkseni foksi tulisi opetuksessa ikäänkuin kaupanpäälisenä. Olisi hyväkin käyttää hitunen aikaa foksiin, ennenkuin siirrytään fuskuun. Tangon ongelmana voi olla Suomessakin tanssittavien tangotyylien moninaisuus. Sanoisin, että sitä tyyliä, mitä opettajat itse parhaiten hallitsevat.
Fusku
Miksei bugg? Bugg on askelmielessä helpohko, periaatteessa kävelyä, kaunis bugg-askel on tietenkin jotain muuta kuin kävelyä. Omasta mielestäni bugg on kuitenkin muuten vaikeampaa, vaatii jatkuvan kontrollin ja valveillaolon, etenkin liikkuva bugg. Mihin mahdutaan liikkumaan, mitä kuviota seuraavaksi, aikaa ei paljon tuumaukseen ole, buggissa, toisin kuin fuskussa, ei ole "suvantokohtia", jotka ovat "ennalta määrättyjä", joissa viejän ohjaus ei ole niin tarpeen, vaan mies ehtii hetken miettimään, että mitähän seuraavaksi. Bugg vaatii mielestäni mieheltä jatkuvan kontrollin ja naiselta käsien jämäkkyyden hyvän hallinnan. Fusku on tanssittavissa aika moneen lavakappaleeseen ja onnistuu hieman vähemmin taidoin kuin bugg. En tiedä, onko vaikeusaste-ero kuitenkaan ratkaisevan suuri.
Fuskun kautta opitaan tyystin toisentyyppinen tanssiliikkuminen kuin lähitanssissa on. Käsiotteet, vieminen käsien kautta (vartalon liikkeiden tuloksena). Viennin ajoitus, mikä ei ole ihan yksinkertaista, vaatii ohjeita, toistoa, palautetta, vähitellen syntyy kyky havainnoida tunto- ja näköaistin kautta vietävän liiketilaa ja tehdä ajoituksen hienosäätö tuon havaitun liiketilan pohjalta.
Entäs se valssi ("normaali" valssi, ei hidas englantilainen)? Niin, voihan valssia pitää tanssin yleissivistyksenä, mutta koska valssia ei muutenkaan näytetä paljon osattavan/opetettavan, en tiedä, onko menetys suuri. Jos opetetaan, mielestäni tulisi opettaa tuo perinteinen valssin muoto, jossa vaste käännöksissä on parista poispäin. Koska se on mielestäni paljon hauskempi ja antaa uudentyyppisen vaste- ja liikkumikokemuksen. Olen valssista ja valssin opetuksesta kirjoittanut tänne todella pitkä jutun v. 2005.
Entäs humppa? Jos jää aikaa. Sambahumppa (tripletthumppa) on hyvin helppoa, alkeet ainakin. Etelän lavoilla aika harvinaista nykyisin, kuitenkin. Kuviohumppa on suositumpaa, mutta mm. käsiotteiden ja naisen sijoittumispaikan sujuva vaihtelu vaatii paneutumista ja aikaa.
Palaute
Opettajia pitäisi ehdottomasti olla kaksi. Näin olisi olemassa näyttöpari, mutta vielä tärkeämpää olisi se, että opetajat voisivat tanssia oppilaiden kanssa. Ryhmän koko ei saa olla liian suuri, ei tule otttaa liian montaa ryhmään. Mikä on sopiva, sitä en tässä lähde spekuloimaan. Aivan ensiarvoisen tärkeää tehokkaassa oppimisessa olisi osaavalta (opettajalta) saatu palaute, mitkä asiat menevät hyvin, mitkä vaativat kehittämistä. Ehdottomasti tulisi nostaa oppilaan tietoisuuteen selkeät virheet, jotka tekevät tanssin parille epämieluisaksi, ehkä jopa kivuliaaksi: roikkuminen, vääntäminen, käsiin takertuminen fuskussa jne. Tavoite ei voi olla tehdä huipputanssijoita lukukauden aikana, vaan tanssijoita, jotka ovat miellyttäviä (ei ainakaan epämiellyttäviä) tanssipareja kokeneillekin tanssijoille, pystyvät tanssimaan 70 - 80 % kappaleista mitä lavalla tulee ja omaksumaan tekniikkansa ansiosta helposti uusia tansseja.
Mielestäni on täysin väärin nykyinen systeemi, jossa kaksi aloittelevaa koittaa yhdessä rämpiä eteenpäin, kun kokeneen neuvot avittaisivat kehittymistä eteenpäin leijonanloikkauksin, estäivät väärien tottumusten muodostumista (toki on muistettava, että monissa tanssiasioissa ei ole oikeaa ja väärää, ne ovat makuasioita, toisissa taas on selkeästi oikea ja väärä suoritustapa). Oppilaista kieltämättä on yleensä stressaavaa tanssia opettajan kanssa testaustanssia, mutta uskoisin useimpien ymmärtävän siitä saatavan valtaisan hyödyn.
Siinä joitain ajatuksia, kommentoitavaksi tai vaikka käytettäväksikin. Itse en tanssia opeta enkä tulekaan opettamaan. Jos joskus sellaisia haaveita on ollut, ne on haudattu, niin paljon en tanssin eteen enää varmaankaan tule panostamaan.