Makuasioista (Tangon aitous) [Musiikki] (Lutukolli 2007-11-14 12:46)
Humppis 2007-11-13 22:23 ;
Sitä aitoa ja "oikeata" lavoilla soitettavaa tangomusiikkia minun
mielestäni edustaa joku "Kuoleman paikka" eikä vanhemmissa sitten
juuri muita olekaan. Uusissa kyllä jo taas joissakin on sitä samaa koko
elämän kirjoa kuvaavaa otetta ja makua, mikä alkuperäisille oli ominaista
(lihallisuutta ja tulisia tunteita runollisten kuvien kanssa vuorotellen).
Monosen ja muiden suomalaiselle mentaliteetille osoitettua tangoa tehneiden
musiikista tuo puuttuu jokseenkin täysin -kaihoa ja hempeyttä niissä on
pääasiassa.
Kuten edellä viitatussa kirjoituksessa on todettu makuja on monia. En itse
tulkitsisi aivan noin, että vanhempien suomalaisten tangosäveltäjien
musiikista puutuisi täysin elämän kirjo ja ote. Voiko osaltaan sovitukset
sekä orkisterien ja solistien tapa soittaa ja tulkita vaikuttaa muistiimme
jääneisiin vaikutelmiin.
Tarkoitatko tuolla, "elämän kirjolla ja otteella", kuitenkin sitä,
että argentiinalaisten tangojen sanoitukset aluksi (1800- luvun lopulla ja
viime vuosisadan alkupuolella) käsittelivät yhteiskunnallisia ja arkisia
asioita; köyhyyttä, nälkää, yksinäisyyttä ja ihmisenä olemista suurkaupungin
slummeissa. Sitenhän niiden tangojen sanoitukset keroivat elämästä ja
kuolemasta, rakkaudesta ja hylkäämisestä.
Suomeen tango saapui 1910-luvun puolivälissä, mutta vaikutus oli kai alussa
vähäinen. Suomalaisen tangonhan sanotaan syntyneen varsinaisesti
sotavuosina. Vaikuttaisiko myös sodan jälkeenkin väestön yhteinen
kokemustausta siihen, että tangohistoriaamme tuntuu, sanoitukseltaan, kaihon
ja hempeyden täyttämältä. Onhan suomalisten sävelpohjissa mukana
itänaapurimme slaavilainen perintö, kuten ainakin osassa sävellyksistä, myös
saksalainen marssipoljento. Argentiinalainen tango tuntuu dramaattiselta ja
ilmentäisikö se usein myös eroottista kiihtoa. Mutta eikö suurimmat
vaikutelman erot kuitenkin tule suurelta osalta sanoituksista, eikä niitä
voi ainakaan kokonaan säveltäjien kontolle asettaa.
Minulle sanoitus ei ole tanssikappaleissa oleellisen tärkeää. Joskus jopa
(omasta mielestä huono tai sopimaton sanoitus) pilaa tunnelman. Yritin siksi
kuunnellan "tangovertailuksi" Pedro's Heavy Gentlemen yhtyeen
kaksi levyä, molemmat siis instrumenttaaliversioita; Tango - jossa on
suomalaisia tangoja (oman muistikuvani mukaan pääasiassa vanhempia) ja Mi
tango triste - jossa on tunnettuja, kai lähinnä argenttilaista alkuperää
olevia tangoja. No slaavilainen mollivoittoisuus noissa kaikissa
suomalaisissa tangoissa paistaa selvästi läpi. Mutta en tälläisen kuuntelun
perusteella pystyisi täysin sanomaan, että "lihallisuus ja tuliset
tunteet" ainakaan noista suomalaisista versioista olisi täysin
puuttuneet. Kuitenkin pidän eriitäin paljon toisen levyn argentiinalaista
tangosävellyksistä ja niiden mieleen tuomista pysähdyksistä, nopeista
äkillisistä liikkeistä ja jännittyneistä hiipivistä askeleista. Kuitenkin
50-luvun lapsuus varmaan lauantai-illan toivottujen levyjen muistikuvineen
rasitaa osaltaan minun makuani.