Rauhallista Presidentti Clubilla [Tanssipaikat] (Hambi 2007-11-08 3:00)
Vai rauhallista?!
Kolmen kimpassa lähdettiin Lahdesta syksyisessä säässä, mutta jo heti Uudellemaalle saavuttessa törmättiin sakeaan lumipyryyn. Nopeus putosi moottoritiellä kahdeksaankymppiin ja allekin. No, aikaa oli varattu kylliksi.
Yksi olisi vielä poimittu mukaan matkan varrelta, mutta soitti minuutin liian myöhään, joten oltiin jo ohitettu otollinen kohta. Tuli sitten julkisilla.
Nyt olikin parlamentin takana juuri yksi paikka vapaana pygmi-italiaanolleni, joten pikkuboogieprinsessan ohjauksen ja näyttöjen avulla kärry asettui ahtaaseen koloonsa. (Kumi tosin savusi.)
Pressaan marssittiin (melkein) liikennesääntöjen mukaan suojateitä käyttäen.
Vaikka reilusti ennen yhdeksää alhaalla oltiinkin (ei siis pääsymaksua), oli paikalla jo jonkin verran tanssiväkeä (sekä samoja kuin edellisenä keskiviikkonakin, mutta myös ”uusiakin” tuttuja r'n's-huippuja). Sekaan mentiin.
Jetsetters soitteli alkuun ihan tanssittavaa, mutta Janin tultua vauhti kiihtyi. Ehkä liikaakin. Varsinkaan sitten, kun pikkujouluväki täytti salin, ei tilaa kaikin ajoin juuri tanssimiseen löytynyt. Ei tosin ollut helppoa kiertää baarin taitsekaan tanssitilan toiseen päähän päästäkseen, sillä reitti oli melkoisen täynnä sielläkin.
Ihan alkuun jäin nuolemaan näppejäni, kun nuoret tanssiniehet kuorivat oitis kermat päältä. Niinpä hain yhtä tanssillisen näköistä naisihmistä. Ei ihan ollut niin tanssillinen käytännössä kuitenkaan. Niinpä loppuillan pitäydyinkin tutuissa, joita kyllä riitti vallan mainiosti.
Tanssilenkkarini toimivat nyt hyvin, mutta näin kyllä Bleyereitäkin useissa jaloissa, joten varmaan nyt olisivat nekin pelittäneet, vaikka viimeksi nahistivatkin.
Illan lopuksi tuli sitten varsinainen kuntokoe, kun Jani katsoi aiheelliseksi kahden viimeisen ”virallisen” tosinopean rokin päälle vetää vielä ylinopeankin. Selvittiin, kun jo vuosien varrella hyvinkin vauhtikykyiseksi koetun nappasin vientiini.
Yhdeltä oli sovittu lähdettäväksi, mutta johonkin latinosotkuun sekosimme koko kimppa vielä ihka viimeiseksi.
Neljäskin kyyditettävä ilmestyi jo aiemmin sovittujen lisäksi mukaan, joten pikkupeto (susi jo syntyessään) olikin täynnä. Turvavöiden kopeloinnissa ne näytti matka Puistolaan asti takapenkkiläisiltä sujuvan.
Mopoluokkaa oleva takajousitus antoi mukavia ääniefektejä kallistuksissa ja kuopissa sekä kohoumissa, kun nastarenkaat raastoivat muovilokareita. Ei autanut, vaikka jo Mannerheimintiellä komensin takapenkin ainoan ratsastaja(ttare)n keventämään. Ilmeisesti se kuitenkin oli sen ylipitkän muusikon ylisuuri synkooppi, joka aiheutti raastannan, koskapa ratsuneitosen poistuminen (kiitos olipas mukavaa!) ei tilannetta vielä miksikään muuttanut. Obligatoriseksi muodostunut makkarakeikka Macille ei asiaa myöskään korjannut. Vasta kun iso-P. Saatiin turvallisesti perille, alkoi kärry taas kulkea normaalisti Ei rahissut enää. Hauskat jutut pojilla (ja tytölläkin niin kauan kuin pysyi hereillä!).
Kolmea lähestyi kello, kun lopulta sain tipauteuksi viimeiset matkalaiset kyydistä kotikaupunkimme keskustan pohjoiskolkassa.
Melkoisen naattina valuttelin alamäkeen tänne omalle reviirilleni. Nyt on olo kuin rankastikin ryypänneellä -mutta mukavaa oli, tosi mukavaa!
Niin, vielä se saldo (nyt ei kukaan hakenut, joten itse vain piti): 18 (tuplia mukana ja kai joku triplakin).