Danspalatset Yesterday, Mälarsalen och snoa (sano: snuua) [Tanssipaikat] (4711 2007-11-06 0:22)
Purkat ropisivat lentokoneen hattuhyllyltä lattialle. Antaa olla, sanoin ja korjasin penkiltä ja vaatteideni päältä minkä voin, penkillä istuen. Hetken kuluttua hymyilevä mies ojensi täyden kourallisen purkkia. Kiitos!!! Yllätys! Olin siis Ruotsissa. Se vain on se ero.
SEK-kurssi http://valuutat.fi/ eli kahvi 20 kruunua = 2,16 euroa.
Perjantaina 2.11. Danspalatset Yesterday (www.yesterday.nu), noin 30 kilometriä Norrtäljen tietä ja sitten vasemmalle kohti Vallentunaa. Tiedossa Dansorkester Scotts (http://www.scotts.nu) ja paljon nopeita buggeja ja tanssiyleisö 25-45 v., joten ilman tanssittajaa ei kannattanut uneksiakaan...
Ruotsissa tanssikansa on paikalla heti alussa. Perilletuloa pimeydessä kello 20.30 auttoivat tienhaarassa tuikkivat tulet, lippuluukulla köyhdyttiin SEK 140 molemmat ja narikassa oli hintalappu 15 Skr. Naisten wc:ssä lirisevä vesi, ei hiustenkuivaajaa mutta tanssikurssien mainoksia: tule boogie woogie –kurssille löytämään uutta ideaa buggaamiseesi... Niin, Ruotsissa tanssiminen=bugg.
Tanssipalatsi on sisältä viihtyisä ravintola, jossa on iso lavatanssilattia alhaalla ja pienempi toisessa päädyssä parvella. Scotts aloitti kello 21 ja soitti nuorekasta, nopeahkoa svengiä ja hitaina välissä oikein mukiinmenevästi myös esimerkiksi 80-luvun melodista rokkia. Ruotsalainen stemmalaulu hallussa, mutta kajareissa sellaiset ämmyt, että äärelle sattuessa koko kroppa tärisi. Niinpä valitsimmekin loppuillaksi tunnelmallisen parven lautalattian, jossa ei ollut ruuhkaakaan.
Väki oli todellakin nuorempaa kuin suomalaisilla lavoilla, mutta joukossa oli joitakin hyvin tanssitaitoisia vanhempia herrojakin, joten ehkä en yksinkään olisi jäänyt tanssitta. Ruotsin sekahaku tarjoaa hyvät mahdollisuudet, eikä minun tarvinnut Yesterdayssa tanssitaitoani hävetä.
Mutta minua varoitettiin jo etukäteen, ettei ole mistään kotoisin tanssia kuin Suomessa kilpatanssiasennossa. Hitaissa halataan reilusti puolin ja toisin ihan kaikkien kanssa, ja miehen ranteet rangaistusrajalla taitavat olla yleisemmät kuin ylempänä. Vienti? Mitä väliä sillä! Tunnelma oli välitön, parista jalkaosumasta kauniit anteeksipyyntöhymyt. Pukeutuminen kuten Suomessakin, naisilla pääasiassa housut ja tunika.
Ravintolahinnat luokkaa SEK 20 juomasta kuin juomasta (maksutonta vettä ei ole), hyvä voileipä-sämpylävalikoima SEK 15-30.
Hikimärkiä oltiin paluumatkalle lähtiessämme, ja matkalla olisimme voineet olla Suomessakin: taivaalta tuli valkoisenaan cats and dogs. Lumi suli sitten lauantaina iltapäivällä.
Lauantaina 3.11. suunnaksi entinen München-Bryggeriet eli Stadshusetia vastapäätä nykyinen Mälarsalen (www.m-b.se) seitsemännessä kerroksessa, jonka lasiseinän mitalta on aivan upea näkymä Tukholman keskustaan ilta- ja yövalaistuksessa. Jono oli pitkä jo 20.30, jolloin oli tultava, jotta sai parkkipaikan läheltä.
Lippuluukulla kaivettava kupeesta SEK 160+ 20 narikasta, jossa vaatteet ovat ripustimilla. Kaveri on kuitenkin käynyt Mälarsalenin 7 x 1,5 tunnin tanssikurssin, jonka hinta on SEK 1350, mutta etuna viisi maksutonta tanssi-iltaa. Kun lisäksi sattui tanssinjärjestäjän 35-vuotisjuhlatanssit, niin saatiin kakkua sekä lauantaina että sunnuntaina. Ravintolan hintataso samaa luokkaa kuin Vallentunassa. Erittäin siistit saniteetit ja kaikki muukin.
Nettisivulta löytyvät eri salien esittelyt, hyvät tanssilattiat nahkapohjille. Bankett-salissa soitti Micke Ahlgrens orkester (www.mickeahlgrens.se) hyvää tyypillistä ruotsalaista stemmaa ja svengiä (=buggia vaihtelevin nopeuksin ja hitaita halailutyyliin, jotkut olisi voinut tanssia chachaksi tai rumbaksikin), ja Alfred Nobel-salissa Doktor Krall (www.doktorkrall.com ) hienoa 50-60-lukujen aidonoloista swingiä, buggia ja lindy hopia. Paljon, paljon klassikoita, joita oli fantastista fiilistellä.
Mälarsalenin tanssiyleisö oli selväasti aikuisempaa kuin Yesterdayn, noin 30-75. Pukeutuminen tavanomaista paitsi Doktor Krallin puolella muutamat hyvät tanssitytöt lindy- ja rock-tyyleille uskollisesti puna-valkoisiin pyntättyihin helmoihin sonnustautuneina. Taitureita oli kiva katsella. Sekahaku, joten olisin varmasti päässyt hyvin tanssimaan oikein mielenkiintoisten tanssittajien kanssa ilman omaa kaveriakin. Jälleen vaatteet kosteina kohti yöpuuta. Ja narikkajonossa ei sitten etuiltu!
Sunnuntaina 4.11. olisi ollut mahdollisuus matkata Vesteråsiin, mutta valitsimme erilaisuuden vuoksi Mälarsalenin, jossa kerran kuukaudessa on gammeldanskväll kello 17-22. Sisäänpääsy vain SEK 100, narikka 20.
Tanssien alkua odotellessa nautimme valkoviinit, kun se jotenkin sopi tunnelmaan, jossa väkeä oli puoli Bankett-salillista ja sisään marssi yli 20-jäseninen Slagsta Gille (http://hem.passagen.se/slagsta) nyckelharppoineen (http://sv.wikipedia.org/wiki/Nyckelharpa) ja muine kansansoittimineen.
Orkesterilla oli hauska tapa ilmoittaa kuorohihkaisuna tuleva tanssilaji: valssi, sottiisi, hambo, masurkka, polska, snoa, pariserpolka; kuinka monta niitä olikaan! Tanssijat kiersivät salia pareittain rauhallisella, juhlakävelynomaisella rytmillä. Me uskalsimme mukaan sottiisiin, jonka askelkuviot eivät paljon eroa jenkasta (ja kerran hypeltiinkin jenkaksi ihan näyttääksemme, että oltiin suomalaisia!) ja opettelimme snoan, joka taas on vain niiaavia kävelyaskelia ja pistopyörimistä. Hambo olisi ollut helppo oppia mallin mukaan, mutta melkeinpä teki aina mieli katsoa ja levätä, sillä toinen, Mac Olssons orkester soitti vuorollaan myös tavanomaista tanssimusiikkia, kuitenkin aivan omalla tyylillään, joka syntyi solistisoittajatytön viehättävästä nyckelharpailusta.
Ilta oli kokemus, jollaista Suomessa ei voi saada (http://dansglad.se).
Mikäpä oli maanantaina ilmojen halki kotiin huristellessa kokemuksellisesti rikkaat tanssi-illat takanaan! SAS:n Dash-ongelmat siirsivät molempia lentoja; mutta oikeastaan ihan(an) sopivasti...
Anteeksi, etten jaksanut tehdä kaikkia linkkejä.