Tuula Heikkilä & Markku Harjunpään yhtye / Tirilän talolla [Esiintyjät] (E.Tuomas 2007-11-05 21:29)
Taidanpa olla ainoa, joka tällä palstalla kommentoi tätä esiintyjää ja yhtyettä.
Vuosi sitten Karhulassa oli volyymit asialliset. Nyt hätkähdin, kun tulin juuri eka nopeille jive- / beat- / rokki-iskelmille. (Ja vielä kun talo oli hukannut kenkäharjansa...)
Vaan yleensä oli silti volyymit ihan miellyttävät - vain nopeat ja joku humppa tai lattari soi tavallisen tanssijan näkökulmasta liian kovaa. Ne oli helppo jättää väliin, kun oli monipuolisesti muuta; tangoa riittävästi ja herkkää iskelmää; myös mielenkiintoista harvemmin kuultua. Ainoa miinus jollain tangolla oli, että rumpu (vaiko rumpu ja basso) jauhoi laulajan miellyttävän tulkinnan päälle jäyhää tasatahtia. Luulisi tämän olevan korjattavissa oleva asia.
Vasta solistin lähdettyä viimeisellä setillä alkoi rautalankajuttu soida niin kovaa, että katsoin parhaaksi poistua. Olipa erikoinen valinta orkesterilta, kun yleisöä oli vähän ja nämä ainakin minun arvioni mukaan jo jalkansa väsyttänyttä vanhempaa (sic!) väkeä, joille varmaan olisi maistunut herkkä sylitanssi.
Tuula Heikkilästä ja orkesterista pidettiin, ja uskon heidän esiintyvän jatkossakin näillä taloilla ja lavoilla. Suosittelen heitä "koetanssittavaksi", ja jos siinä sivussa heidät saa skarppaamaan edellä mainitsemiani asioita, niin luvassa on kivaa ja monipuolista musiikkia.
Tirilä: Eipä lattia ollut enää liika liukas, joten se kenkäharjan katoaminen ei tällä kertaa haitannut.
Hieman varttuneempi on paikan ikärakenne, vaan ei lähelläkään eläkeläistansseja. Naistenrivi ei ole niin pitkä kuin vaikka kesällä Säänjärvellä. Silti talon keski-ikää nuorempi mies löytää sieltä useammankin hyvin tanssivan tytön tai rouvan - eli helppo on viihtyä niinä iltoina, kun musiikilliset puitteet ovat kunnossa. Taidanpa provosoida: Kun orkesteri ei ole liian kuuluisa, mahtuu myös tanssimaan. Ja musiikilliset puitteet voivat olla kohdallaan siitä huolimatta tai sen ansiosta.