Rouvan pitkä tanssireissu Satulinnaan [Tanssipaikat] (Aito 2007-11-04 17:36)
Eilinen tanssireissu kesti pitkään, 13,5h mutta siihen kuului kyllä hullun hauskat pikkujoulut ennen sitä. Ensimmäiset pikkujoulut tänä vuonna, mutta ei viimeiset. Hyvissä tunnelmissa, tanssillisissa, vietimme mukavaa yhdessä oloa ja illaksi sitten suuntasimme Satulinnaan, tiedossahan oli kaksi huippuhyvää bändiä. Omega ja Syke. Eikä se illan solisti, Eija Kantolakaan pöllömpi ole ;) Edellisen yön olimme nukkuneet Savolaisen kanssa kylässä kovalla sohvalla ja siitä mun huono selkäni ei pitänyt. Olin lisäksi ollut typerämpääkin typerämpi ja käynyt saunassa, joten jo ennen tansseihin lähtöä selkä oli enemmän kuin vähän kipeä. Nappasin lähtiessä särkylääkkeitä ja tein päätöksen tanssia vain rauhallisia kappaleita että selkäni ei liikaa kipeytyisi. No sen päätöksen sain kyllä sitten heittää romukoppaan illan aikana sillä siinä kävi seuraavasti.
Naisia kun oli aika paljon, viihdyin siellä taka-osastossa ja heti kun tuli nopeampaa musiikkia (ja sitä tuntui tulevan tosi paljon), vetäydyin baarin puolelle. Tuloksena oli se että ensimmäinen vieras mies, ei siis oma, haki minua vähän ennen kymmentä. Kaksi tuntia sain siis seilata tuota väliä, ekalla naistentunnillakaan en voinut hakea ketään kun siinä ei tullut kuin yhdet hitaat ja kun tajusin että hidasta tulee, oli kaikki miehet jo viety :( No, niinhän siinä sitten kävi että kun on kymmeneen mennessä tanssinut vain oman miehen kanssa muutaman kerran ja koko lopun ajan istunut baarissa tai penkillä, niin ei siinä hirveesti hymyä enää irronnut. Ja siinä ei sitten muuta tarvittu kuin yhden miehen yritys saada mua hymyilee ja yhden ihanan naisen juttusille tulo (hän sanoi että näytin aivan sairaalta kun selkä oli niin kipeä) niin mä pärähdin itkuun. No kyyneleet kuivattuani sain käsiini Savolaisen ja mitäpä siitä muutakaan tuli kuin lisää itkua. Sitten tuli käänteen tekevä juttu nimittäin yhden hyvän ystäväni ripitettyä minut kahviossa siitä että tanssiin pääsemättömyyteni johtuu siitä että niin hirveästi hehkutan sitä kuinka onnellinen olen oman mieheni kanssa, ettei muut miehet viitsi enää tulla lainkaan hakemaan. Onko se siis aivan totta, että naimisissa olevan naisen pitäis hehkuttaa MUITA MIEHIÄ koko ajan ja jatkuvasti ja suunnilleen haukkua omaansa, jotta pääsisi tanssimaan??????? No tämä tietty VÄHÄN liioitellen kirjoitettu, mutta pointin ystäväni puheista ymmärsin hyvin. Ajattelin että jos noista tansseista jotain kirjoittaisin, en ainakaan kehuisi Savolaista sanallakaan ;DDDD Taas kuivasin kyyneleeni ja lähdin Savolaisen kanssa parketille.
Vähän ennen naistentuntia seisoin apeana portailla, kun kyytiläiseni tuli luokseni ja hänen ei tarvinnut kuin kysyä multa yksi kysymys, pärähdin taas itkuun. Olin siis ilmeisen herkillä. Hän kohteliaana miehenä sitten sanoi että jos päättäisin muuttaa mieltäni siitä tanssiin menosta hänen kanssaan, hän istuisi siellä minun takana. No seuraavat kappaleet oli humppaa ja pelästyin jo että selkäni ei siitä kyllä tykkäisi. Sitten tein päätöksen, että nyt perskules tanssitaan, tulee se selkä kipeeksi joka tapauksessa ja kipua uhmaten lähdin tämän herrasmiehen kanssa lattialle. Niin hauskoja humppia en ole pitkään aikaan tanssinut. Minä joka olin koko alkuillan itkenyt, nauroin ja nautin. Seurasin upeasti mitä ihmeellisimpiä kuvioita (tanssittaja pitää nyt suunsa kiinni ;) ) ja todella nautin sydämeni kyllyydestä. Ja kun tämän miehen näpeistä pääsin irroittautumaan, tuli toinen huippuhaku. Nimittäin yksi mies, jonka kanssa en olekaan vähään aikaan tanssinut, tuli hakemaan minua takaapäin ja tanssitti mua kaksi kappaletta väärin päin ;))) IhQua. Minä olin siis selkä mieheen päin ja mentiin kuin junan kaksi vaunua eteenpäin. Miehellä on varmaan varpaat täynnä mustelmia, mutta mitäs siitä, se oli tosi hauskaa, ihanaa ja mahtavaa. Oikeaa nuljaskointia ja niin piti ollakin, olihan kyseessä mies jolta taannoin nuljaskointioppini sain. Nämä kaksi kappaletta, nuo humpat ja nuo fiilistelyjunabiisit sai mun iltani kääntymään niin totaalisesti toiseen suuntaan, että illasta tuli sitten mitä loistavin. Naistenhaulla hain kuin heikkopäinen vaikka silmistä ja korvista tuli salamoita kun selkään sattui niin himskatisti. Viimeiset tangot naistenhaulla olikin sitten niin huiput, että en ole noin hauskoja tangoja vielä koskaan tanssinutkaan. Hauskaa oli yleisölläkin, mutta mitäs sitten ;DDDDDD
Naistenhaun jälkeen nupusteltiin (onkohan tää muuten kehumista????) Savolaisen kanssa loppuilta. Sitten vielä ennen lähtöä (kun piti odotella kyytiläistä joka ei olis vissiin lähteny kotiin ollenkaan) halailtiin kaikki tutut ja pikkujoululaiset ja sitten erittäin onnellisena vaikkakin aivan suunnattomissa selän tuskissa kohti kotia. Kotiovi avattiin joskus kolmen aikaan yöllä ja suihkun ja yöpalan jälkeen kävin nukkumaan tosi onnellisena. Olin tyytyväinen itseeni siitä että pystyin kokoamaan itseni kivun ja mielipahan keskellä ja saamaan aikaan itselleni vielä noin hyvät tanssit. Joskus tuntuu että kun koskee, ei pysty ajattelemaan kuin kipua, mutta nyt se taas huomattiin että ei tarvita kuin yhdet hullunhauskat humpat niin ilta voi olla pelastettu.
Kiitos kaikille jotka haitte minua, kiitos teille jotka lähditte (lähes) mukisematta tanssimaan kanssani, kuin myös teille ihanat naiset joiden kanssa oli ilo viettää aikaa.
-Onnellisena, vaikkakin selkäkipua vieläkin manaavana, Aito-