Pajarissa kultaa, tyyliä, nautintoa [Tanssijat] (Johan Tokes 2007-10-28 14:28)
Kyllä-kyllä, tämän orkesterin pojat osasi hurmata heti kun ensimmäisen kerran satuin samalle tanssipaikalle vuonna X. Taisin käydä tauolla heti kehumassakin hurmion lumossa (osui ja upposi kerralla), ja kysymässäkin että miksi ne eivät hymyile yleisölle sieltä ylhäältä.. Sain vastauksen ja olin siihen tyytyväinen :) Ihana orkesteri, joka soitti ensimmäiset valssit joskus ekasetinsä loppupuolella sen jälkeen kun on soittanut paljon muuta meikäläisen iloksi :) En yleensä tykkä käydä Pajarissa, mutta tällä kerta suunta oli juuri sinne, kun oli niin mieleinen orkesteri lavalla ja kun oli niin mieleinen seurue lähtemään. Kaikki samassa paketissa :):):):):)
Makean makuisen ja muuten makean lähtökiekuran jälkeen (nämä seinät muistavat teitä lämmöllä ja kaipaavat nähdä vielä joskus) kurpitsan kyydissä lähdettiin tihkusateisen tien päälle, matkalla ihmetellen maisemien muutosta, jakaen matkakertomuksia ja muita kuulumisia, mahtui joitakin suomen kielen hauskuuksia, välillä lauleskellen radion mukana, välillä hiljaa..
Illan aikana sain tanssia niin paljon kun vaan jaksoin ja vientiä riitti. Olin päättänyt, että kerrankin puen päälleni jotain rohkeampaa kuin yleensä - ja hauskaa sit riitti senkin puolesta. Ja taas sain tanssia "elämäni cha-cha" erään herran kanssa, joka oli aikoinaan halunnut testata taitoonsa kanssani ja kyseli sun vallan mitä silloin tähän tanssiin liittyvää, kun oli tiedonjanoinen. Silloin hänen janonsa tuli jollain tavalla tyydytetty, jokunen aika en nähnyt häntä missään tansseissa, ja nyt oli aivan loistava leppoisa kiiretön tanssi joka sai minut tuntemaan itseni Chiquitaksi - ja mikä mahtavaa - herra koko ajan katsoi minua silmiin ja hymyili, ikään kuin muu mailma ei ollut olemassakaan vaan me kaksi ja se tanssi! Tosi upea tunnelma! Olin sen lumoissa paluumatkallakin :))
Amado mío, te quiero tanto, no sabes cuánto, ni lo sabrás. Si te consigo, amado mío, siempre conmigo te quedarás. .... :):):):):)
Ja tietenkin muut tanssittajat, tutut ja tuntemattomat, teki mun illastani vallan loistavan, nautinnollisen ja ikimuistoisen, mikä sai hymyilemään koko paluumatka ja tapani mukaan liikuttelin milloin mitä radion musiikin mukaan "rattipenkkitanssien". Kivaa oli päästä Johanin hauskaan vientiin, ja pääsen varmaan jatkossakin - älä vain kauheasti kiirehdi sen toipumisen kanssa, lupaatko? Ja kiitos Tuntematon Taivuttelija Imatran suunnalta! Näitä jäin kaipaamaan, toivottavasti tanssitaan vielä jossakin! :):)
Ainoa mitä harmitti eilen - että mun taskulamppu jäi kotiin. Nimittäin miesten rivistö oli niin pimeänä - erityisesti taukoaikana - ettei sinne näkynyt yhtään mitään, tiesi vain suunnilleen suunta minne mennä muttei yhtään sitä kuka siellä vastassa sattuu olla. Joten tuhannet pahoittelut, ne ihanat miehet, jotka haki minua mutten hakenut teitä takaisin.. Jos milloinkaan seuraavalla kerralla menen Pajariin, täytyy muista se lamppu..