Ruusun Varjot [Tanssipaikat] (Aito 2007-10-14 15:36)
Ruusun lauantai-illan monet yksityiskohdat alkavat jo siirtyä muistojen kultaamiksi, mutta muutama huomio silti.
Meno ei minulla ja rakkaallani tuona iltana ollut paras mahdollinen, joten tuli istuttua tavallista enemmän ja oli aikaa katsella ympäristöä ja mietiskellä.
Mielestäni kaksi selvää parannusta tanssimusiikissa on tapahtunut parin kolmen vuoden aikana. Äänitasot ovat laskeneet, ja harvoin enää joutuu tunkemaan tulppia korviinsa. Ja jos joutuu, niin se jo riittää.
Ylettömät bassojumputukset ovat vähentyneet myös. Harvemmin enää joutuu tanssimaan sellaisen musiikin tahtiin, jossa bassot soivat rankasti kaiken yli.
Ennen Anne Mattilan esiintymistä sekä Mistral että Varjokuva soittivat aika tiukkarytmisesti. Tarkoittaa, että sitä tanssimusiikin liitoa ja pehmeyttä, jota itse kaipaan, ei juuri saanut kuulla, eikä etenkään kokea.
Kun Anne Mattila tuli lavalla, tilanne paheni entisestään. Biisistä riippumatta samaa nopeaa iskelmää, joka ei itseäni lainkaan innosta. Istumiseksi meni Annen koko ensimmäinen setti. Sinänsä se oli mukava kokemus - voihan niinkin viettää aikaa kun äänitaso on kohtuullinen.
Olin vielä huomaavinani että Annen laulutapa oli muuttunut enemmän nenä-ääniseksi, pakotetuksi. Vanha kaunissointinen matala ääni jäi mieleen vain parissa kappaleessa.
Siinä katsellessa näki myös että iskelmäsetin soidessa tanssilattian yleisvaikutelma oli kovin estynyt. Nykymuotoinen iskelmä tai biitti ei näytä tukevan tanssin yhteistä liikettä. Pikemminkin tuntuu jarruttavan nimenomaan sylitanssin liikkuvuutta.
Usein on aika huvittavaa, kun iskelmäbiittiä laulaja ilmoittaa että seuraavaksi tulee sitten hidasta. Ehkä laulun sanat ulottuvatkin hieman useamman iskun tai tahdin yli, mutta sitä ei juuri huomaa eikä sillä ole paljoa merkitystä kun rytmiosasto hakkaa käytännössä samalla tavalla ja tempolla kuin nopeammissakin kappaleissa.
Kun vain oman parinsa kanssa tanssii, voi tietysti tulla kovin herkkätuntoiseksi musiikin suhteen. Jos joku kappale ei yhteisesti miellytä, voi aina mennä tauolle. Jos on toista hakenut, se ei luonnollisesti ole mahdollista.
Sisäisessä jaottelussani jaankin tanssimusiikin kahteen osaan - huom. tämä on nyt huumoriosio - sellaiseen joka tukee tanssimista, ja sellaiseen joka estää sitä. Omasta kehostaan sitä ei aina huomaa, mutta kun vuosien mittaan oppii pariaan tuntemaan, niin huomaa miten parin kehon kautta joskus soiton rytmitykset aivan pienen pienetkin vivahteet vaikuttavat: joskus luovat upean kantavan sävelpohjan, ja joskus on kuin käsijarru päällä.
Tällä hetkellä suurin toiveeni tanssimusiikille on: melodisuutta lisää. Yksittäisten tahtien korostaminen ei paranna tanssivuutta, vaan estää sitä. Kun rytmikuviot pitenevät ja ovat hienovaraisempia, tanssi saa lisää mielikuvituksen siipiä alleen.