Entäpä salsa [Tanssilajit] (Averell 2007-10-08 14:24)
Averell kommentoi mun kirjoituksiini lantion käytöstä näin: "Kyllä mielestäni lantion liikeessä tarvitaan lantion liikettäkin. Kokonaan sitä ei saa syntymään jalkojen liikkeestä ja polvien taivuttelusta."
Samaa mieltä. Siis siitä, että MYÖS lantio liikkuu. Hieman epäselvästi artikuloin kaiketi, tarkoitus ei ollut unohtaa lantion liikuttamista kokonaan, vaan pointti oli että polvilla, askelluksella, joustoilla ja nilkoilla sekä myös ylävartalon liikkeillä saadaan näyttämään siltä että lantio liikkuu pehmeästi. Ei siis pelkästään jaloilla, mutta iso osa lantion notkeasta ja sulavasta, pehmeästä liikkeestä tulee siis jaloista, muiden kropan liikkeiden osana. Multa on moni tullut kysymään, että onko sulla jotain ylimääräisiä niveliä vai eikö selkärankaa ollenkaan (fyysisessä mielessäkö? Vai olenkohan henkisesti täysin selkärangaton, sitä en tiedä ;o)) vai millä saan lantioni liikkumaan tällä tavalla. Monella on se harhaluulo, että liike lähtee nimenomaan lantiosta. Ja kuten arvoisa Averell:kin totesi, voi koittaa olla liikuttamatta muita kehon osia, ja liikutella vain ja ainoastaan lantiota. Voi itsekin havaita että ellei liikuta kuin pelkkää lantiota ilman joustoja ja polvia ja yläkroppaa jne. niin ei se lantion liike ole minkään näköistä.
Averellia vielä lainailen tähän: "Otetaan vaikkapa reggeaton. Siinähän tanssitaan koko vartalolla. Käsivarsilla, hartiolla, lantiolla ja jaloilla. Ei lantion eteen-taakse-sivulle liikettä voi tehdä pelkästään jaloilla. Kokeilkaa vaikkapa."
Nimenomaan, ei PELKILLÄ jaloilla. Ei PELKÄLLÄ lantiolla. Koko kroppa liikkuu, ja kun oppii yhdistämään erilaisia vartalon kiertoja eli rotaatiota, kun oppii liikuttamaan eri kehonosia tietyllä tavalla niin saadaan aikaan illuusio, että juuri lantio olis notkea, vaikka kyse onkin koko kehon liikkeestä.
Averell jatkaa ja puhuu täyttä asiaa: "Pikanttina ja hauskana lisämausteena reggeatonin oppimisessa on myös oikean asenteeen omaksuminen. Kuvitellaan olevamme jossain kuumassa ilmanalassa Karibialla. Kävellään hetki mahdollisimman letkeästi, "vetelästi" ja laiskahkon oloisesti aivan kuin koko vartalo olisi keitettyä makaronia. Niin kuin Karibialla tehdään. Jokaista askelta painotetaan erikseen. Otetaan mahdollisimman rento ja iloinen ilme. Läppäistään kädellä vierustoverin kädelle aivan kuin olemme nähneet jenkkikoriksen mustien pelaajien tekevän onnistuneen suorituksen jälkeen Ja - avot reggeatonkin alkaa sujua entistä letkeämmin ja oikealla frekvenssilläkin. Kokeiltu on. Ainakin se auttaa, vaikka omalla kohdalla vielä parantamisen varaa onkin rutosti."
Kyllä, komppaan ehdottomasti. Ja olkoon laji mikä tahansa, asenne vaikuttaa todella paljon siihen tanssiin. Itse ainakin huomannut esimerkiksi lattareissa saman. Rumbassa kun ottaa huomioon tanssin alkuperäisen ilmeen, kosiotanssin, niin johan muuttuu vartalonkäyttökin ihan erilaiseksi. Samba muuttuu iloiseksi, kun ottaa iloitteluasenteen ja niin edelleen.
Tästä pääsenkin aasinsiltana aiheeseen, (jolle pitäisi periaatteessa laittaa jo oma säie, lantion käyttö ja sen tekniikka aiheena kun ei enää ole pointtina tässä, mutta tulkoon nyt tähän sitten) jota olen omalta kohdaltani alkanut pohdiskella. Nimittäin juuri omaan asenteeseeni tanssin osalta. Olen aikalailla itsepohdiskelevaa tyyppiä, joten tottahan on tullut tehtyä ajatustyötä myös oman rakkaan tanssiharrastuksen tiimoilta. Sellaista olen paljon funtsinut, että millaisella asenteella mitäkin/kenenkin kanssa/milloinkin tanssin. Pohdiskellessani olen tullut siihen tulokseen, että liian usein tanssi menee suorittamiseksi. Riippuu muuten hyvin paljon tanssittajasta, millä asenteella mennään. Jos toisesta heijastuu suorittaminen enemmän kuin tanssin riemu, niin huomaan myös oman asenteeni muuttuvan suorittamiseksi. Silloin unohtuu helposti myös se tanssilajille ominainen tyyli, esimerkiksi juuri letkeys tai seksikkyys tai rentous tai jämäkkyys, mikä nyt millekin lajille olisi ominaista. Liian usein tanssin huomaa olevan liian teoreettista, tanssittaja selvästikin miettii ja analysoi kuvioita ja ajoituksia (joskus jopa ääneen!)eikä tiettyä tanssiin antautumista havaitse.
Tutun tanssikaverin kanssa tästä tuli juteltua (eikä tämä tosiaankaan tanssilattialla ollessa), ja tultiin siihen tulokseen että tutut tanssilajit menee nautiskeluasenteella mutta oudompiin tanssilajeihin taas keskittymisen pakko muuttaa tanssin suorittamiseksi. Tähän suorittamisen tuntumaan muuten törmää niin "aloittelijoiden" kuin "konkareidenkin" kanssa tanssiessa. Turhan monelle se suorittaminen tuntuu olevan tärkeämpää kuin tanssiin antautuminen. Monella varmaan tiedostamattaan. Kuten jo kerroin, teen usein syviä itsetutkiskelevia matkoja itseeni ja ajatuksiini, ja nyt tarkasteluni aiheena on ollut tosiaan tämä OMA asenteeni. Tunnustan, että aivan liikaa olen itsekin suorittanut. Niin kovin monesta tanssista olisin voinut nauttia enemmän, kun olisin vain uskaltanut antautua. Onneksi tiedän hyvin usein myös antautuneeni fiilisten ja tanssin vietäväksi, ja niistä on ne tanssin parhaimmat hetket myös syntyneet. Usein kuulee (tai lukee) puhuttavan fiilistelystä. Hitaitten aikana tämä on aika yleistä, miksei sen fiilistelyn ja tunteen saisi otettua mukaan kaikkiin tanssilajeihinkin?
Mielestäni on kuitenkin hyvä, että itse tiedostan tämänkin asian, joten uskonkin että tästä eteenpäin uskallan nauttia enemmän, suorittaminen jääköön vähemmälle. Olisi upeaa yhä useamman tanssittajan kanssa tuntea tanssihurmos, oli laji sitten mikä hyvänsä. Toivoisinkin, että tämä mun kirjoitukseni avaisi muillekin tätä näkökantaa niin, että myös muutkin uskaltautuisivat enemmän heittäytymään sille tanssin hurmiolle eikä tekniikka ja suorittaminen painaisi enemmän päälle. Kaipaan enemmän fiilistelyä JOKAISEEN tanssiin: lattareita seksikkäästi keinuen, tangoa arvokkuudella, rock`n`swingejä suurella ilolla ja jopa tietyllä riehakkuudellakin, jne... Siihen vaikuttaa nimenomaan se asenne. Tämä ajatusmaailma käyttöön jo tämän illan tansseihin ;o)
P.S Tahtoo Averellin kanssa tanssimaan reggaetonia siihen sopivalla asenteella! ;o)