Malttakaa pojat, malttakaa - ja Kuntsin lattia ja Souvarit [Tanssilajit] (4711 2007-09-29 16:38)
Taas minä sorrun kirjoittamaan, kun luulen, että on asiaa. Anteeksi heti alkajaisiksi.
Ensinnäkin: Kuntotalon lattia on lakattu, ja voi poijaat, miten liukkaaksi! Aivan viimeisiä tansseja lukuun ottamatta nahkapohjani olivat eilisiltana seikkailuvälineet neljästä raspauksesta ja kastelusta huolimatta. Polvi kipeytyi. Siis Kuntotalolle kannattaa aluksi varautua kaksin kengin. Lenkkarit olisivat olleet nyt poikaa, mutta kotonahan ne.
Anjalankosken Viialan salihan lakattiin myös kesällä, ja lenkkarit olivat siellä hyvät vielä lattian vähäisen käytön jälkeen BT:lla, mutta runsas kuukausi lakkauksen jälkeen lenkkareilla ei enää pystynyt tekemään valssin päkiäkäännöksiä. Ei mene siis kauaa, kun Kuntsillekin taas voi mennä nahkapohjin.
Souvarit yllättivät runsaalla bugg-tarjonnallaan. Soitot olivat kaikin puolin nameja muuten, mutta tunnelman pilaajaksi osoittautui orkesterin tapa keskeyttää väliaikamusiikit kappaleparin kesken. Tämä johti siihen, että viimeisellä väliajalla kukaan arempi ei oikein osannut lähteä tanssimaan, kun joka toinen pari alkoi hitaalla ja päättyi buggiin, joka toinen alkoi buggilla ja päättyi hitaaseen. Toivottavasti Souvarit skarppaavat tässä.
Yhden kenkien raspauksen jälkeen tulin saliin naistenhaun viime aallolla. Ketä hakemaan fuskattavalle foksille? Lähinnä seisoi rohkeasti hyvin nuori kaveri, ilmeisen ensikertalainen. Kysäisin, osaisiko hän fuskua, ja vastaus oli vähän epävarma, mutta sinne sitä mentiin muiden sekaan. Ja kun halusin auttaa häntä fuskun saralla eteenpäin, ohjasin napakampaan otteeseen ja rytmin kuuntelemiseen (, kun monet kuvioryritykset olivat jokseenkin mahdottomia seurata). Tanssien päätyttyä hän meni jo aika hyvää perustaa, vientikin rauhoittui. Hyvä! minä kiittelin ja kehotin treenaamaan jämäkkää käsivarsien käyttöä ja pelkkää perusaskelta vaikkapa kotona peilin edessä, jotta perusaskel pysyy rytmissä, vaikka hän veisi käsillään minkälaisia kiemuroita. Minulle nimittäin syntyi mielikuva kahdesta vaihtoehdosta: 1) Hänellä on käsitys, että ainakin kuvioita pitää osata, 2) Kuviot ovat hienoja, eikä hän ole malttanut opetella perustaa.
Tämä ei ollut läheskään ensimmäinen tällainen kokemukseni kuluneena kesäkautena, ja muistan, miten itsekin kiirehdin oppimaan paljon alussa.
Kuitenkin, mitä enemmän tanssin, sitä enemmän arvostan rauhallista perustaa, hyvää vientiä ja sutjakkaa vartalonkäyttöä. Näistä kiitin yhtä eilisiltaista, Hyrrien tanssikursseilla käyvää kaveria, joka turhaan vähätteli itseään.
Malttakaa pojat, malttakaa, ikään katsomatta! Unohtakaa turhat hienoudet, kunnes ne tulevat ikään kuin itsestään. Ne nimittäin tulevat melkein väkisin sitten, kun olette kyllästymiseen asti jauhaneet perustaa, erinopeisiin rytmeihin peruskuvion tanssimista ja tytön vientiä oikea-aikaisesti.
Älkää hyvät pojat ajatelko, että me tytöt kyllästytään pelkkään perustaan! Ei, kuunnelkaa musiikkia, pankaa alusta asti vartalonne ja katseenne peliin, niin tanssi on nautittavaa ilman akrobatiaa.
"Olet sä tanssinopettaja?" minulta on kysytty ihan kivalla äänensävyllä viime viikkoina monta kertaa. "Ai et. Sit sä olet tanssinut paljon", kuuluu yleensä vastaus. Palstalaisten ja ammattilaisten vihan uhallakin opastan ja kannustan. Jos näet joku mummolle suuttuu, ei kenelläkään ole kuitenkaan riskiä menettää minussa mahdollista elämänkumppaniaan.