Tanssilavojen profiloituminen [Tanssijat] (Päivi 2007-09-26 11:20)
Saitpa, Päivi, montaa kiinnostavaa kommenttia. Kun en ehdi lukemaan niitä sanasta sanaan, esitän muutaman irtoajatuksen.
On perinteisiä tansseja. Jossakin ilmaistaan: aikuisten tansseja. Näitä järjestävät meilläpäin myös eläkeläisjärjestöt. Musiikki on perinteistä, monipuolista (biit-puolella ei yleensä "hienosäätöä buggiin, buugiwuugiin tms."), ja volyymit järkevät.
Myös on tällaisia yleistansseja ja esiintyjiä. Volyymit voivat olla järkevät tai sitten ei. Sitä en ole huomannut, että äänitasonsa järkevästi sovittava orkesteri olisi sen epäsuositumpi.
Sitten on tanssit, joissa on tähtiesiintyjä - ja orkesteri tunnettu tanssimusiikin osaajana. Tähden biittien runsaus häiritsee joitain tanssijoita, vaan tähti tuo faneja (lue: tämän verran lipputuloja). Tai orkesteri kehno, vaan tähti kokoaa porukan. Yleistän nyt lähinnä selvyyden vuoksi: Edesmennyt Esko Rahkonen viimeisen orkesterinsa kanssa, Tapani Kansa ja ehkäpä Eino Grön nykyisten orkesteriensa kanssa, jne. Itse kukin löytää esimerkkejä.
Ja tanssit, joissa tähteydellä tai iskelmätähteydellä - on erityisen suuri painoarvo. Näissä joskus jo uhrataan tanssiväki.
Sitten lajityyppi, jota olen oppinut välttämään: Kovaa ja biit-voittoisesti soittavat orkesterit, joita suosii ainakin proo-väki - ehkä myös orkesterin televisiosta bongannut faniväki. Tässä yhteydessä puhun usein trendiorkestereista. Tähän myös liittyy huomioni, että aika harva proo, tanssiseura-aktiivi tai jopa tanssinopettaja lähtee puhuttamaan järjestäjää, jos volyymit ovat korkealla. Tai edes äänestää jaloillaan.
Erilaista saa olla. Ja me tanssitaudin pysyvästi puraisemat kestämme väärät valintamme ja opimme etsimään itsellemme sopivaa musiikkia. Eniten minua huolettaa se uusi tulokas - usein lapsensa juuri maailmalle saattanut rouva - joka tulee lavalle tai talolle määrätyin odotuksin. Eikä jää koukkuun. Vaan miksi ei jää? Meitä miehiä en tässä arvioi. Ja naisylimäärälle en mahda. Mieleeni tulee olennainen kysymys: Paljonko uusia tulokkaita karkoitaan järjettömillä desibeleillä? Ja valikoituuko lavoille ekstroverttia ainesta, jollekin kuuluukin soida kovaa ja korkealta.
Edellä mainituista syistä minua kiinnostaa jonkinasteinen tanssi-iltojen luokittelu. (Tosin taitava tanssilava tai -ravintola jo tekee näin; ehkäpä ei ilmaise sitä ihan suoraan vaan asiakkaat ovat sen oppineet ja myös ohjaavat sitä.)
Olisi proo-kategoria a), jossa soisi biitin eri tyypit ja taatusti kovaa.
Tähtikategoria b), jossa iskelmä tai tähden oma juttu soisi kovaa.
Peruskategoria c), jossa monipuolinen perinteinen tanssimusiikki soi viihtyisällä ja turvallisella volyymilla.
Sitten kategoria aab), jossa vedettäisiin myös perinteistä hanat kaakossa.
Kategoria cca), jossa perusvalikoima olisi laajennettu biit-osaamisen suuntaan, vaan volyymit olisivat silti kohtuulliset tai nousivat vain jonkun lajityypillisesti meluisan kappaleen kohdalla.
Tuo luokitus on esimerkinomainen; olisipa tanssivalle ekonomille huippujuttu, kun tekisi opinnäytteensä tältä alueelta. Vai olisiko se kansanmusiikin tutkijan kaupallisesti hyödynnettävä huipputyö?