Etelän tanssiturneen kommentit [Tanssijat] (Leila Mäenpää 2007-09-24 17:17)
Lupasin alkuviikosta laittaa tunnelmia tulemaan ja tässä niitä rupiaa nyt kirjautumaan teidänkin luettaviksi.
Matkaan lähdin kohti etelää perjantaina iltapäivällä. Otin töistä lähdöstä vähän förskottia ja hain Sarun Ilmajoelta jo ennen kahta. Parin huoltotauon sisältämän n. 4,5 tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme kohteeseemme Lahden korkeudelle ja saimme "mökin" avaimet haltuun ystävälliseltä opastajaltamme, (jolle samalla tässä kiitokset ja terveiset) ja teimme itsemme kotoisaksi levittelemällä tavaramme ympäri ihanaa luxushuvilaa. Suihkun, meikkauksen ja vaatteidenvaihdon jälkeen olimme valmiita ensimmäisen tanssi-illan koitoksiin. Auton nokka kohti Tuuloksen Kapakanmäkeä siis. Ihana oli vastaanotto paikanpäällä, sillä heti autosta noustua sai ruveta halailemaan tanssituttuja. Koska olimme oudolla maaperällä (varsinkin minä), olin varautunut istumaan paljonkin naistenpuolella, mutta kuinkas kävikään.... Heti ensimmäisistä tansseista alkaen haettiin ja läpi illan sai olla lattialla. Kiitos osaksi varmaan kuuluu muutamalle palstalaiselle, jotka suorittivat (ehkä ajattelemattaan ja tietämättään) ns. esittelytanssit, kiitos teille niistä. Oli kiva tehdä uusia bongeja ja tavata jo tuttuja nettiläisiä. Ja kiitos niille kahdelle naispuolisellekin palstalaiselle, jotka veivät minua buggia ja cha-chaata lattialla, kun jäykistyin hakemattomaksi naistentunnilla ja en osannut hakea enää ketään, olin niin pyörällä päästäni. Tanssit oli siis aivan sairaan hyvät ja huutelinkin lopuksi PNP:n pojille, että kyllä kannatti Lapualta asti tulla heitä kuuntelemaan.
Lauantain lepäilyn ja saunomisen sekä hyvän syömisen ja ihanien keskustelutuokioiden jälkeen olimme Sarun kanssa valmiit Kisarannan reissuun. Saavuimme paikalle jo hyvissä ajoin ja kahvit juotuamme menimme salin puolelle. Ensimmäiseen tanssiin kuitenkin kului minulta ainakin puolisen tuntia ja en olisi sittenkään päässyt lattialle, jos ei Saru huomannut urhoollista hymyäni naistenrivissä ja minut tuntien tuli kysymään, että oletko lainkaan ollut lattialla. Minä vähän jo itku kurkussa, etten ole päässyt, niin se likka nappasi käsistä kiinni ja lähti viemään buggia, että tukka tutaji. Sitten jo joku mieskin uskaltautui hakemaan ja lopuksi olin kyllä niin ihanassa rumban viennissä, että oksat pois. Sanoinkin, että elän loppuillan sillä muistolla ja niin se vähän olikin.
Sunnuntaina sitten auton nokka päivällä kohti Tamperetta ja uusia seikkailuja. Hyvästelimme "mökkimme" kaihoisasti ja saavuimme Nokialle taas hyvin aikataulussa, varttia ennen tanssien alkua. Kerhola oli minulle ihan uusi tuttavuus ja taas valmistauduin henkisesti istuksimaan ja kuuntelemaan illan orkesteria, mutta erehdyin jälleen totaalisesti. Tanssimaan pääsi tämän tästä ja aivan ihanien tanssien myötä sain uskoni lopultakin takaisin, että ehkä minä sittenkin vielä muistan, miten seurataan hyvien viejien käsivarsilla. Kiitos sinne kaikille, kun haitte uppo-outoa. Jokunen tuijotteli kaulassani aina olevaa kultaista pinssiä, mutta juuri kukaan ei uskaltanut kysyä, kuka olen (niinkuin Kapakanmäellä tehtiin).
Loppuyhteenvetona voi siis sanoa, että ei haittaa siis onko muistanut laittaa nimeään (ja kukkasta) minne menossa -palstalle, kun flaksi käy, niin se käy. Jokaisessa paikassa haki loppujen lopuksi kaikista taitoluokista ja ikäluokista miehet tanssimaan, joten jatkan varmasti kukkasen käyttöä ohjeen mukaan, silloin kun olen kerran yksin tanssimaan lähtenyt. Pakkeja en anna sellaiselle, joka tanssietiketin mukaan ei ole niitä ansainnut ja toivon, että myös ujoimmat uskaltautuvat hakemaan, kun haettavana kerran olen, sehän lienee kuitenkin kukkasen tarkoitus ymmärtääkseni.
Nyt siis toivotan syksyn jatkoa kaikille ja palataan asiaan viimeistään Kalliojärven 19.10. tapaamisen tiimoilta lähiaikoina.