Muukalainen tuurilla tanssimassa [Tanssilajit] (4711 2007-09-02 14:12)
(Tässä tulee sitten sellaista itsekeskeistä mietiskelyä, josta heti vapautan sellaiset, joita ei kiinnosta. Mutta jollekin tästä saattaa olla hyötyä/iloa. Haluan sanoa, että ei pidä ujostella tanssileirien hyödyntämistä. Siellä on vain yhtäläisten osaamattomien opiskelijoiden joukossa, siis: Luulet osaavasi jotakin, kun olet ryhmätsekkauksessa, mutta kurssin päätyttyä tiedät, mitä et osaa vielä.)
Olen viime ajat kokenut itseni muukalaiseksi (muusta kuin pyörätuoli-) tanssiyhteisössä samaan aikaan, kun olen todennut tanssivani yhä paremmin ja pystyväni seuraamaan yhä erilaisempia viejiä yhä erilaisemmissa tanssilajeissa.
Totesin, että siitä on vain kaksi vuotta, kun lähellä asuvana menin talkoilemaan Anjalankosken Boogietourille, enkä oppinut swingpolkkaa (suurin syy ehkä oli heikko kunto!), mutta sain hyvät bw:n perusopit. En enää muista, mitä muuta silloin harjoittelin. Bw:tä en oikeastaan ole sen jälkeen saanut tanssia, sinne päin vientiä on kylläkin ollut joissakin nopeissa rokeissa. Jonkin aikaa keskityinkin enemmän toisen ihmisen tanssitaitojen kehittämiseen kuin omieni.
Viime puolen vuoden aikana pyörätuolitanssi on kuitenkin tuonut uutta innoitusta tanssien oikeaan oppimiseen. Kouvolan terpsikerhon rumba-kvikkarikurssin ja Boogietourin hyvän cha-chakurssin ja Pavin kuubalaisen salsa- ja bachatakurssit kokeneena ajattelin, että olisin voinut mennä Boogietourin tämän päivän lattareihin jatkoille. Vaan ei ollut paritonta miestä tiedossa. Sen sijaan Pirjo vinkkasi muutama tunti ennen kurssin alkua, että perjantai-illan fuskuun ja lauantain bw:hen ja buggiin tarvittiin jatkoparia. No, minäpä totesin, jotta kuntokoulu aina suunnitelmat kääntää, vaikka lauantain lajeja en ole tanssinut aikoihin.
Perjantai-illan fuskukaveriksi osoittautui tuttu kouvolalainen, mutta eihän BT:n kursseilla "oman parin" kanssa kauaakaan tanssita, sillä parinvaihto on todella hyvin organisoitu. Ekalla puolitoistatuntisella jatko ja konkarit tanssivat yhdessä. Koivulat panivat harjoittamaan maanläheistä vartalotyöskentelyä, missä on aina oppimista kaikilla. Kuvioissa opittiin naisen heiluriliike miehen edessä; joka tapauksessa ei mitään liikaa vaan tarpeeksi perusteellisesti. Oikein hyvä! Fuskun konkareissa sitten Ari ja Kati tarjosivat tanssillista rikkautta lajiin. Aika vaikealta tuntui, - mutta niin taisi tuntua monesta muustakin. Pomppaus jalat ristiin ja siitä pyörähdys jäi kyllä hyvin mieleen. Lisäharjoituksella kuviot varmaankin saa myös sulautumaan askellusten rikkaudeksi; sellainen, jolla on osaava pari. Ehkä tulee joskus kokeilluksi, millainen ilme lavatanssittajalle tulee, kun kikan heittää tanssin vaihteluksi.
Lauantaiaamun bw:lle tajusin vasta aamulla tulleeni kaiken unohtaneena. Hävetti, etten ollut yhtään muistellut perustaa, mutta kun yöllä piti nukkuakin... Hämeenlinnalaisen parin kanssa jatko/konkariryhmätsekkaus meni kyllä jokseenkin hyvin yhteen, mutta sielussani tiesin, ettei me mitään puhdasta bw:tä tanssittu. No, ehkä en ollut ainoa, jolta perusta oli hukassa, kun Koivulat sitten mukauttivat opetuksen ryhmän mukaan ja keskittyivätkin perusaskelen, linjan ja vartalonkäytön syventämiseen samalla kun opettivat yhdellä jalalla hyppyjä ja yhteisen vientikuvion. Perustekniikassa määräsin itselleni, etten tässä lajissa koskaan tietoisesti ota rocktaka-askelta, niin ehkä opin ottamaan sen oikean askelen melkein vasemman rinnalle. Bw-musiikin tanssiminen jenkaksi oli muuten tässä havainnollista opetusta: se bw:n ensimmäisen oikean kun kuuluisin tulla eteen eikä mennä taa. - Kaverin kanssa sitten päätettiin mennä jatkoon eikä konkareihin. Oikea ratkaisu. Saimme ryhmässä hyvää ohjausta Akilta ja Marjikselta. Oi, että hidas bw on kaunista, kun sen osaa! Niin, ja sehän on naisen tanssi! Miten uskaltaisi antaa oman kroppansa vain elää ja pitää hauskaa... Pyörätuolitanssissa se ainakin on mahdollista, lavoilla tuskin tällaiselle harmaahiukselle. Mutta paljon tarvitaan myös tanssitunteja, jotta liike lähtee oikeista lihaksista eivätkä jalat ja tasapaino horju.
Lauantai-iltapäivän buggin jatko/konkariryhmätsekkauksessa tuli vastaan se, että en ole päässyt tanssimaan lajia osaavassa viennissä. Parini kaikki viennit eivät onnistuneet. En ole tarpeeksi oppinut kuuntelemaan vientiä, kun ei sitä oikeastaan ole ollut. Parini halusi jatkaa konkareihin, ja oli salissa ainakin tilaa enemmän kuin jatkoryhmässä. Käytin hyväkseni mahdollisuutta kuunnella vientiä; siis yksi parikierros viennin seurantaa silmät kiinni, pelkällä käsituntumalla. Ei hassumpi harjoitus varsinkaan, kun konkarimiesten viennit olivat hyvin eri korkeudelta tulevia, eri vahvuisia ja jotkut varsin rikkaita kuvioiltaan. Joukossa oli oikein hyviä Arin ja Katin tarjoamien uusien kuvioiden harjoittajia; minä kun opin vain musiikkiin tanssimalla, kaikki muu jää teoriaksi muistin ja käytännön tasolla. - Kaikkein eniten nautin siitä, että pääsin opettelemaan sellaista buggia, jonka mielikuvan hyvin svengaava musiikki luo sieluuni. Yhden päivän aikana perustason opit kääntyivät osittain nurin. On ihan eri tanssi se, jota alkeisjatko tanssi toisessa salissa kuin se, jota me harjoittelimme konkarisalissa. Jälleen tultiin siihen, mitä molempina päivinä painotettiin: hyvä tanssitaito tulee oman torson, raamin ja lantiokorin lihasten hallinnasta niin, että vienti on jäntevää ja viennin vastaanotto herkkää mutta joustavanjämäkkää. Se kuminauha! Varsinkin buggissa kaikki muu onkin naiselle helppoa, kunhan nainen vain askeltaa oikee-vasen-oikee-vasen lantiosta asti, ja mies vie kuviot.
(Huokaus) Niin, kun joskus... Oppia ikä kaikki!
Suuri kiitos kaikille erinomaisille kurssikavereille sekä opettajille!