Keltakukkainen Ilves [Tanssipaikat] (Apollo 2007-08-26 20:39)
Oli jälleen kerran kaunis kesäinen aamupäivä, kun minä kotoa lähdin.. Seikkailuhaluinen tuuli kuiskaili ja leikitteli koko edeltävän viikon, kuiskaili korviini kaikenlaista hurjaa ja hupaisaa.. Erinomainen siitä päivästä kaikin puolin siitä tuli! Eikä muuta olisi voinutkaan siitä olla! Päässäni virtaviin tuulen puuskiin oli vastattu, löytyi toinenkin seikkailumielinen sielu :)
Tarjolla oli luonto- ja kulttuurikylpy, ja sen aalloilla oli niin mahtava keinua, heittäydyin lainehtiviin syvyyksiin täysin voimin, hehkuin ja hengitin ihanaa ilmaa ympärilläni, kehoni joka solu lauloi ja säteili, parin vuoden aikana kertyneet vierotusoireet, jännitys ja tuska oli vihdoin saaneet sitä mitä kaipasivat - Punkaharju! Ah, jos olisin Lintu... Negatiiviset tunteet karkasivat koska eivät kestäneet sitä onnen vyöryä joka luontokylpy toi mukanaan. Olin onnellinen! Ja täysin ymmärrän tsaarien hoviherrojen ja -ladyen palavat halut kulkea sitä tietä, nähdä niitä maisemia.. Vaikka päivä oli suht harma ja valokuvauksen kannalta aivan fiasko, ei se mitään, seuralaisistani uskollisin Herra Canon lepäili tällä kertaa, nauttien vain olostaan, eikä sen kummempaa valittanut kohtaloaan, kyllä muutama kerta hihkasi jotakin sieltä takapengiltä, ja silloin kun halusi, kyllä pääsikin kävelylle ja taas kerran näytti mulle mahtava maailma omin silminsä. Häneltä olen oppinutkin paljon.
Kulttuurikylpy oli myös mahtava, tunnelmallinen, höystettynä mystiikalla, taialla ja niin rakkaalla sydämelleni kalliolla, taide lisukkeena. Löysin jälleen kerran paljon uutta itselleni, vaikka luulisi että on tuo jo nähty ennenkin.. Mutta kumma juttu, aina vaan uutta löytyy! Eräs taideteos pysäytti kerrallaan pitkäksi aikaan, heti kun sisään tulin, muutaman metrin päähän. Kallion syvennyksessä oli jotain, jossa oli kaikki maailman värit ja sävyt, kuitenkin ei se monikolorisuus haittanut ja silmiä rasittanut. Se oli tovin pimeänä.. Sitten tapahtui jotain. Valo seikkaili värien ja sävyen päällä, ensin vienosti, pikku hiljaa rohkeammin ja rohkeammin.. Varjojen kuvat alkoi tanssia oma tanssi, vain niille luotu, vain ne ymärtää sen, vain ne taitaa sen, sen askelet, hitaammin, nopeammin.. Varjojen kuvia tuli välillä lisää, välillä ei ollut kun pari vain.. Kuului myös musiikki joka oli kerrassaan upea.. Edessäni oli kokonainen elämä, maailma, kaikkeus.. Yhtäkkiä valoa tuli tosi paljon, se läpäisi kaikki värit ja sävyt, näytti olevan hätäinen kuin loukkuhäkkiin joutunut ylpeä lintu.. Se lepätti ja lekutti, värähteli ja vavisteli.. Kiihkeästi ja epätoivoisesti.. Yhtäkkiä kaikki pimeni taas.. Hetken päästä alkoi alusta, sillä se kuului taideteokseen. Kuin lumottu lähestyin taideteosta, koska halusin katsoa sitä läheltä, lukea mitä se on.. Olin suorastaan ällikällä lyöty!!! Nimittäin tämä upeus oli tehty.. katiskaverkosta jumalattoman iso spiraalimuotoinen putki, ja verkkoon kiinnitetty uistimet joista koukut poistettu! Tietenkinhän siinä oli värejä ja sävyjä, kun niitä kaupassakin näkee, niin värejä riittää :)))))))) Teoksen nimi oli Kalaparvi ja tekijä Antero Kare. Nostan hattu herralle! Niin yksinkertaista ja niin upea!!!! Vieläkin silmät kun suljen, näen sen tanssin... Ja se oli vasta alku.. Mutta en rupee kertomaan koko taidekylvystäni sillä tämähän on tanssipalsta :))))) Mainitsen vain että keskiajan mahtava ilmestys tuli myös ihailtu siinä matkalla, vaikkei sisälle päästykään, ja myös tunnelmallisen upea kesäkahvila siinä lähellä..
Mahtui myös Apolloon mainittu MM, ihana että sain tietää siitä, en millään jättäis se näkemättä :) Hei, better luck next time!!! :)))))
Kupuravitsemisen jälkeen matka jatkui puhelimessa annettujen ajo-ohjeiden ja vinkkien mukaisesti, ja lopulta löydettiinkin itsemme sieltä mistä olikin tarkoitus illalla itsemme löytää - Ilveskasinon parkkipaikalta! Tultiin hyvissä ajoin, joten oli aika ihailla kaikki mitä ympärillä näkyi. Ja näkemistähän riitti!! Tällä kerta tanssipaikka otti vastaan heti niin sydämensulattavasti!!! Ne Auringon Sirpaleet maitotonkissa olivat aivan mahtavia!!!! Naiseellinen silmä ja sielu iloitsi ja riemusta sydän pomppii, me naisethan ollaan aivan heikkoja kukkiin! Ne vie jalat alta.. :))) Siitä tiesin että illasta tulee mahtava, kun tällainen Aurinkoinen vastaanotto! Mainitsin siitä illan aikana eräälle Herralle joka oli järjestystä valvomassa, hän vähän kainoksi muuttui sen mun sanomisen aikana (kiitos Herralle myös hauskoista tanssipyörryksistä!).. :))))
Varjokuva oli jälleen kerran lumoavaa iloa silmille, korville ja ennen kaikkea jaloille, kiitos kaikille Herroille ketkä teki mun illasta unohtumattoman niin että jaloissa oli seuraavanakin päivänä makea väsymyksen tunne!!!
Antti Huovila orkesterineen puolestaan ei säväyttänyt. En tiedä mitä siinä mättäs, mutta muistikuva ko esiintyjästä oli paljon parempi kuin tällä kerta todellisuudessa tuli. Voi olla, että äänentoistolaitteisto oli päin... honkkia, mäntyjä ja petäjiä? tai.. Mutta sitä emme saa tietää..
Ja taas laulu korvissani soi, se joka soi aina kun mulla hyvä olla..
Kiitos Jumalaiselle ihanasta matkaseurasta, jutusteluista, lauleskeluista, pähkäilyistä, naurusta.. :))))))