Kesän ensimmäiset tuplatanssit - Tommola ja Metsälinna [Tanssipaikat] (Stefanus 2007-08-27 16:02)
Kuinka erilaisia voivat kaksi tanssi-ilta olla. Lauantai-iltana tanssittin Tommolassa upean täydenkuun loisteessa väljällä parketilla. Sunnuntaina tahti oli toinen täydellä Metsälinnan parketilla.
Kun lauantai-iltana saavuttiin Tommolaan, lavalla oli sähköt poikki. Upeahan se paikka on pimeänäkin hämärtyvässä illassa. Kahden orkesterin voimin Tommolassa iltaa edettiin. Erilaista musiikkia, mutta ihan laadukasta tanssijoille tarjosivat FBI Beat ja Saija Tuupanen Tornadoksineen. Jälkimmäinen on uusi tuttavuus. Tangoa ja Cha Chata saatiin tanssia useaan otteeseen, hyvä niin.
Pariin otteeseen tuli taas vierailtua karaoketeltassa, sellasia sopivia huilitaukoja tarjosivat. Kyllähän Tommola lienee jonkinverran profiloitunut pariskuntien paikkana ja sellaisten, jotka haluavat tanssilattialta tilaa ja vähän rauhallisempaa menoa. Siinä lattialla oli tilaa vaihtaa pikakuulumiset erään eteläsuomalaisen sylitanssitaituripariskunnan kanssa. Ilo oli parketin reunalta katsoa, mitä monenkymmen vuoden paritanssi saa aikaseksi. Yhdeltä vihdoin oltiin valmiita tuttavapariskunnan kanssa kotimatkalle mukavan tanssi-illan päätteeksi. Tunnelmaa sopivasti lisäsi järven takaa loistanut pientä palaa vaille loistanut täysikuu.
Sunnuntain palautuslenkki sujui vesijuoksun merkeissä viileässä järvivedessä. Kylmä vesi edistää jalkojen toipumista edellisillan rasituksista. Meidän seurue Metsälinnan finkkutanssikoitokseen oli pienentynyt edellisillasta. Me Hulluimmat jaksoimme ottaa toisen illan haasteen vastaan. Olihan takana kaksi huonosti nukuttua yötä takana, sillä pitihän lauantaivastaisena yönä jännätä Holmenin upea maratonjuoksu. Syntihän se olisi ollut, jos entinen maratoonari ei siihen olisi pystynyt, vaikka se parhaimpaan nukkuma-aikaan tapahtuikin.
Mitempä kommentoisi Finkkutansseja. Nehän menee suurinpiirtein käsikirjoituksen mukaan, ainakin mitä niistä olen lukenut ja reilun puolen tusinaa omaa kokemusta. Ei naisen asema niissä tansseissa ole kadehdittava. Metsälinnassakin varmaan naisia oli kaksinkertaisesti miesten määrä. Tuttuja ja tuntemattomia rivit täynnä. Tuntemattomia tulikin haettua useita. Pohjois-Karjalastakin saakka oli matkaan lähdetty, ensikertalaisiakin Metsälinnan parketilla.
Oikein taisi Dieda toisaalla arvella, monet Etelä-Karjalan daamitkin olivat valinneet suunnaksi Ristiinan. Mielenkiintoinen ilmiö nämä Finkkutanssit. Kaikki suurinpiirtein tietää, että porukkaa on kuin....mutta päästä pitää. Mutta ehkä se musiikin monipuolisuus. Itsekkin pitkästä aikaa pääsin esim. masurkan tanssimaan.
Mutta ruuhkista huolimatta mielestäni homma näissä tansseissa kohtuullisesti toimii. Mitä nyt pari pientä iskua nilkkaan.
Taisi se loppu vähän itsellä "riehumiseksi" mennä sen finkkujen viimeisen kanssa. Siitä oli hyvä jatkaa "sukulaisrouvan" kanssa kohta puoliin levyltä tullut samba. Saattoi se hirveälle näyttää, mutta kun jäi vauhti päälle, niin ei kun antoi palaa. Ihan hauskalle tuntui vähän irrotella., tahdeista ja niistä nuottiviivaston nutipäistä viis. Mutta tanssihan on iloinen asia.