Riutalla myös-tanssimassa [Tanssipaikat] (Jerryjee 2007-08-26 10:36)
Otsikko kai sanoo jo kaiken, luulisin. Heitin Riutanharjulla jäähyväiset kesälle ja neljälle kuukaudelle etelässä, jotka kuluivat nopeammin ja paremmin kuin osasin odottaakaan. Ennenkaikkea nämä olivat hyvin tanssilliset neljä kuukautta.:) Minä kun luulin kyhjöttäväni väliaikaisasumuksessani kaikki viikonloput ja illat ilman, että pääsisin tutustumaan yhteenkään lavaan. Sen kun katsoisin kiltisti perjantai-iltaisin televisiosta Kesäillan valssia ja lauantaisin ehkä jotakin saksalaista tönkkösuolattua poliisisarjaa samalla kun virkkaisin patalappua tai täyttäisin sanaristikoita. Ihanan turha luulo. :D
Näin yhtäkkiä laskettuna ehdin käymään viidellä eri lavalla, joka minun näkövinkkelistäni ja varsinkin edellisiin kesiin verrattuna on paljon. Yksi näistä lavoista oli siis Riutanharju ja jostain syystä (Valasarantaa, Esakalliota jne. yhtään väheksymättä), siitä tuli suosikkilavani, jonne palaan varmasti uudestaan - ohikulkumatkalla, mikäli sellainen joskus tulee. Tai jos ei tule, niin sitten tehdään tikusta asiaa tai muuten vain "pieni" kesälomamatka.
Eilen illalla olin hiukan nyreissäni siitä, että niin paljon porukkaa oli karannut jonnekin Mäntsälän suuntaan (ei voi mitään, mutta mieleeni sattui tupsahtamaan eräs Kakesingersien biisi... ;) Tanssittajia kuitenkin riitti, vaikka ehdin miettiä kuinkahan likalle käy - erotunko kertaakaan naispaljouden joukosta edes vähäsen, että joku hakisi. Edes polkalle.:)
Jälleen luuloni osoittautuivat onneksi VAIN luuloiksi; pääsin kuin pääsinkin lattialle - myös polkalle - ja teimpä itsekin varsinaisen täsmähaun kun Sinitaivas soitti rumbaa...;) Sen jälkeen oli hyvä liidellä kohti kahvilan puolta, nälkää sammuttamaan. Joku ei ollut muistanut syödä kunnolla Osakan kisoja vahdatessa... (Eipä silti hain minä muutenkin kuin vain tuolle rumballe... Kiitos kestämisestä haetuille!)
Musiikki oli mainiota. Sinitaivaan näin nyt ensi kertaa livenä, ja he kuulostivat (ja näyttivät;) vielä paremmilta kuin KIV:n perusteella muistinkaan. Kappalevalinnat miellyttivät. Kiitokset myös Tomi Markkolalle ja Fernetille.
Ainut mitä jäin kaipaamaan illalta, oli ne sadat, jopa tuhannet roihut ja jätkänkynttilät, joita kotopuolessa poltettiin venetsialaisten merkiksi. Ei voi mitään, mutta tippa alkoi väkisin tunkea linssiin muistellessani miltä rannalla elokuun illan pimeydessä loistava valonauha näyttääkään. Koti-ikävä kaihersi... Onneksi tuo tauti kuitenkin paranee viimeistään perjantaina, kun muuttokuorma on takaisin pohjoisessa ja minä sen mukana:) Malttamattomana odotan minkälainen meno kotopuolen lavoilla mahtaa olla - ja ennenkaikkea ne tutut ihmiset siellä...! Ja totta kai tuntemattomatkin, uudet naamat ovat osaltaan tanssi-iltojen suola! ;)
Kiitokset heille, jotka kesän aikana minua tanssittivat. Kiitokset myös "hovikuskille" joka mahdollisti riekkumiseni pitkin maakuntia. Hauskaa oli - nyt voi ajatella syksyn pitkinä, pimeinä iltoina, että saimpahan elää taas yhden "elämäni kesän"!=)