Keinoja tanssikynnyksen madaltamiseksi [Tanssilajit] (Stefanus 2007-08-22 10:47)
Anteeksi, tästä tuli vähän pitkä teksti. Kiireisten kannattaa lukea 4-5 kappaletta alusta ja viimeinen kappale.
Huono uutinen on se, ettei koskaan opi niin hyväksi tanssijaksi, että tanssitaito yksin riittäisi tanssikynnyksen ylittämiseen. Hyvä uutinen on taas se, että tanssikynnyksen ylittäminen on oikeasti paljon helpompaa kuin yleisesti luullaan ja apu löytyy todella läheltä.
Tanssipaikalle meno on pelottavaa. Hakurivissä seisominen on pelottavaa. Hakeminen on pelottavaa. Tanssiminen on pelottavaa. Kaikki mitä tanssipaikalla on ja mitä siellä tehdään on aina aluksi pelottavaa, koska meille on tähdennetty, että suomalainen on epäsosiaalinen mettäläinen. Unkiainen, jonka kanssa ei kehtaa julkisella paikalla esiintyä. Kaiken huipuksi vielä lisätään, että oman, vaivalla ja työllä hankitun osaamisen esittely julkisesti on kerskailua, suurinta syntiä, mitä maa päällään kantaa.
Ja kun esillä olon pelkääminen yhdistää meitä, niin me pelätään vielä esiintyjän, tanssiparin ja naapurin sedän puolesta, ettei se vaan munais itseään. Mutta toisaalta myös tunnetaan myötätuntoa esiintyjää kohtaan ja ollaan ylpeitä siitä, että se uskalsi ja onnistui. Tämä on sitä suomalaista me henkeä parhaimmillaan. Perkele, ME onnistuttiin!
Kun pelottaa, niin sitten pelottaa, ja on itsemurhaan verrattava temppu jättää pelko huomioimatta. Pelon sivuvaikutus on, että menee ihan lukkoon. Ei kuule, ei näe, ei haista, ei maista ei tunne eikä tietenkään muista mitään. Jopa oman vartalon hallinta on mahdotonta. Yritä nyt siinä sitten muistella jotain fuskun kädenalikuviota ja tanssia se vielä musiikkiin. Itse asiassa tanssikurssit voivat jopa lisätä pelon vaikutusta. Kun kursseilla on kaikki mennyt hienosti ja lavalla ei onnistu mikään, niin ahdistaahan se.
Pelosta ei pääse tietoisesti eikä väkisin eroon. Pelkotila syntyy itsestään ja se myös menee ohi itsestään, kun on saanut kokemuksen, että tässä ei voi käydä huonosti. Kaikkein pahinta on, jos pelkää pelkäämistä. Silloin pelko alkaa ruokkia itseään ja pelosta irrottautuminen on entistä vaikeampaa. Lähtökohtaisesti pelko on vain hyväksyttävä ja tarvittaessa opeteltava tulemaan toimeen esimerkiksi sillä vain noin 10 prossan suorityskyvyllä, mikä jää jäljelle. Tuo on se selviytymisen kivijalka ja turva niinä vaikeina hetkinä, kun opettelee pelonhallintamenetelmiä.
Toinen hyväksyttävä lähtökohta on, että kun pelottaa, niin helposti kokee tuntemattomien lähestymisyritykset uhkaavina. Fiksut ihmiset osaavat vaistomaisesti varoa ja väistää pelkääviä ja loput oppivat sen kantapään kautta. Pelokas puolustautuu uhattuna raivokkaasti. Niinpä niiden, jotka eivät oikeasti tiedä, mitä ovat tekemässä, on paras turvautua siihen pääsääntöön, että ellei pelkäävä hae itse turvaa, hänet on paras jättää rauhaan.
Onnistunut pelonhallinta alkaa siitä, että tajuaa ne kaksi tärkeää asiaa. Pelko pitää ottaa huomioon jo ennen kuin on siinä tilanteessa, jota pelkää, ja on tajuttava, ettei kukaan voi pelkääjän puolesta suorittaa pelonhallintaa vaan pelko jää aina pelkääjän omalle vastuulle.
Käytännössä pelonhallinnassa tavoitellaan sellaista olotilaa, jossa unohtaa itsensä. Sitä että keskittyy vain siihen, mitä on tekemässä, ja niihin otuksiin, joita sillä hetkellä on ympärillä. Eli yksinkertaisesti tavoittelee vain ja ainoastaan sitä, että on läsnä eikä pelkästään paikalla.
Tässä vaiheessa esitystä alkaa takarivistä yleensä kuulua äänekästä epäilevää mutinaa. Miten ihmeessä voi saada nautintoa, jos unohtaa itsensä? Niin se nyt vain on ja siinä toisessa vaihtoehdossa ei ainakaan ole mitään mahdollisuuksia saada nautintoa. Kaikki aistit kun ovat tukossa eikä jälkeenpäin edes muista onnistuneensa, vaikka niin onnellisesti olisi käynytkin.
Valmistautuminen tansseihin kannattaa aloittaa jo hyvissä ajoin ennen iltaa. Syömiset, juomiset ja vaatteet kannattaa valita sitä silmällä pitäen, että niiden puolesta hyvä olo säilyy koko illan. Toinen osa valmistautumista on tavoitteiden asettaminen oman olon mukaan. Itse lähden aika usein tansseihin vain siksi, että ihmisten katseleminen ja musiikin kuuntelu tuntuu sillä hetkellä mielekkäämmältä kuin yksin tehty kävelylenkki tai tietokoneen, TV:n tai kirjojen kanssa seurustelu. Hyvässä seurassa tanssitut kappaleet ovat siten vain pelkkää plussaa.
Tanssipaikalle tultaessa ensimmäinen tehtävä on paikan haltuunotto eli kaikkien oleellisten palvelujen sijainnin ja toimintatapojen selvittäminen. Pelonhallinnan kannalta tärkeintä on löytää turvapaikka. Piiloon vetäytyminen herättää tarpeetonta huomiota, mutta esim. tanssin katselu on hyväksyttyä. Ja turvapaikaksi riittää se, että saa vähän tilaa ympärilleen ja pystyy sulautumaan massaan.
Turvapaikka tarvitaan siksi, että läsnäolon intensiteettiä ei välttämättä jaksa pitää koko iltaa yllä. Erityisesti voimia vie kaikki ikävät yllätykset kuten pakit tai epämieluinen hakija, mutta joskus vain yksinkertaisesti alkaa väsyttää. Kun ei enää jaksa ylläpitää läsnäolon intensiteettiä, intensiteetin rippeet kannetaan arvokkaasti turvapaikkaan ja intensiteetti lasketaan vasta siellä.
Ja vastaavasti sitten kun energiatasot ovat palautuneet, nostetaan läsnäolon intensiteetti takaisin päälle, varmistetaan aistien ja huomiokyvyn toiminta ja vasta sitten astellaan arvokkaan rauhallisesti ja ympärillä olevat ihmiset huomioiden hakuriviin.
Miehille pelonhallinta on paljon tärkeämpää kuin naisille. Miehet joutuvat viemään ja vielä pääsääntöisesti hakemaankin. Miesten on pakko olla läsnä, koska heidän on pystyvät välttämään törmäykset, kuunneltava musiikkia ja vielä tanssitettava tanssipariaan. Naisen läsnäolo ei ole niin ensiarvoisen tärkeää. Eihän se tietenkään tunnu miehestä mukavalta, jos nainen ei ole läsnä, mutta nainen ei ole samalla tavalla vaaraksi ympäristölleen. Omat nilkat siinä vain ovat vaarassa, ellei älyä aistia vientiä.
Pelonhallinnassa tärkeintä on ympäristön tapahtumien ja ympärillä olevien ihmisten huomaaminen ja huomioiminen, mutta tärkeää on myös omaan osaamiseen keskittyminen. Tanssilattialla on hyödytöntä pohtia sitä, mitä ei osaa. Tärkeää on vain keskittyä käyttämään tehokkaasti niitä elementtejä, jotka osaa.
Vaikkei pelonhallinnan kannalta tanssikursseilla olekaan paljoa merkitystä, niin on jotain asioita mitä miehen kannattaa kursseilta lähteä itsetunnon pöngäksi hakemaan. Ensimmäinen on musiikin kuuntelun taito. Toinen tavoite on hankkia mielikuva naisen askelista ja liikkeestä. Kolmas on vientitekniikka. Ja tanssikursseilta on yleisiin tansseihin verrattuna helpompi etsiä luotettavia tanssitettavia, joita voi myös uskon puutteen yllättäessä hakea.
Listassa toinen ja kolmas kohta voi tuntua vähän yllättävältä, mutta on aika vaikea viedä, ellei tiedä, mitä vienti on, eikä ole mielikuvaa, mitä haluaa tanssitettavan tekevän. Seuratanssissa miehen omilla askelilla ei ole paljoakaan merkitystä. Pitää vain osata mukautua naisen liikkeeseen ja omien jalkojen nostelu on oivallinen tapa aistia musiikkia.
Lopuksi on todettava, että pelonhallinta on sellainen perustaito, jota tarvitsee aina ja kaikkialla ja jota ei yleisesti opeteta. Tanssit ovatkin melkein se ainoa turvallinen ympäristö pelonhallinnan opetteluun. Riskit ovat pieniä, kun tansseissa mokaamisella ei ole kauaskantoisia seurauksia. Sen sijaan liikenteessä mokailu on hengelle hupaa ja töissä mokaamisesta seuraa ansiotason laskua ja työtilaisuuksien vähenemistä. Tansseilla on siis paljon tärkeämpääkin annettavaa kuin pelkkä liikunnan ilo.