Kyllikin päättäjäiset [Tanssipaikat] (Apollo 2007-08-20 14:52)
Niin olin minäkin siellä, ja hauskaa oli! Kiitos teille että saitte ylipuhuttua mua sinne :)))))) Ja työpäivä seuraavana päivänä oli kieltämättä hupaisa myös mun työkavereillekin :))))))
Kyllikinrannassa olen tänä kesänä muutama kerta käynyt, eikä se kertakaan tuottanut pettymystä, päinvastoin, siellä on aina ollut hauskaa, ja siellä hakee myös tuntemattomatkin, (ja tuntemattomia, kuten minäkin olin ensimmäisiä kertoja tuntematon siellä olevalle porukalle ollut). Ja päättäjäisiin olikin lähdettävä. Musiikki oli hyvä ja tanssia sai paljon, niin paljon kun itse halusin, sillä varmaan yhden käden sormia riittää laskemaan ne pelit jotka istuin sen takia ettei mua olis haettu.
Korsuorkesteri oli mulle ennestaankin tuttu, ja pisteet heille kun heidän ohjelmistossa on ja vieläkin pysynyt se laulu mun kotikulmista, vaikken sanoja ulkoa osaa, aina mielelläni kuuntelen, ja elävästi silmieni edessä on kuvia niistä aalloista, kuulen niiden sorinaa.. tippa silmässä aika usein.. vaikken ole kauheasti sen tanssilajin ystävä ylipäätään, mut tämä saa kyllä tunteet esille :))))
Jetsettersin poikia en ole ennen nähnyt enkä kuullut, joten matkailu ja tanssi oli jälleen kerran avartava kokemus. Orkesterin ensimmäiset setit oli mielestäni suht vaihtelevat, hitaammat vuorotteli nopeimpien kanssa sopivan mukavasti, viimeinen setti oli aika vauhdikas pääsääntöisesti. Ja ne "viimeiset valssit" nauhalta.. Aivan.. Ellei pohjanoteeraus täysin, niin aika lähellä sitä. Luulis ettei kauheasti vaivaa olis pojille opetella muutama nuoti tiettyyn tyyliin naputella ja sanoja ulkoa oppia, onhan englanniksikin kauniita valsseja olemassa ellei suomi käy, tai ottaisivat vaikka instrumentaalinakin, joku oikea klassinen wienan valssi.. Elämäni ensimmäinen kerta oli kun tanssin viimeiset valssit nauhalta soitetut! Ja toivottavasti jää myös ainoaksi elämäni kerraksi tämä kokemus. Ei siinä mitään, olihan mulla hauska viejä siinä, ja kauniisti mentiinkin, mutta nauhalta... nyyh..
Mutta mitä minua jäi vaivaamaan tosi paljon, se "miksaus", vai mitenköhän sitä oikein pitäis kutsua... Siis tarkoitan, kun lavalla oli Korsuorkesteri, erinomaisesti kuului laulu ja musiikki oli taustalla (hyvin sekin kuului). Mutta kun tuli ne söpöt pojat, tilanne oli päinvastoin, musiikki kuului erinomaisen hyvin ja laulu oli siinä jossain seassa ikään kuin taustalla, välillä ei heti tajua että siinä on jotain muutakin kun pelkkä musiikki (tosin, tulihan tuosta sellaisia heureka-hetkiä kun tajusin että "hei, noihan laulaakin siinä!" ja yllättyneenä tuumailinkin ääneen, viejällä oli hauskaa ja nauroikin)...
Haikeana nyt on kun Kyllikillä tanssikausi loppunut.. Mut seuraavahan on tulossa ennen kun pihallani ruoho kasvaa isoksi! :)))) Ja ehdottomasti tulen käymään siellä päin tanssimassa!