Takaisin maan pinnalle [Tanssipaikat] (EnvyMe 2007-08-20 21:57)
Nyt on sitten lomat lomailtu ja kesästä nautittu, vaikka ei sitä kesäistä hetkeä osaa juuri sillä hetkellä tarpeeksi arvostaa, en ainakaan minä osaa. Sunnuntaina huomasin että koivujen lehdet olivat taas vaihtaneet väriään keltaisiksi ja ilmakin oli aika viileä, kaikenlisäksi kotona odotti se tuttu ja mieltäraastava läksyvuori, yksi ihana viikonloppu oli taas takana ja arkiviikko edessä. Tälläisinä syysiltoina sitä kesäpäivää kyllä osaa arvostaa ja on niin mukavan masentavaa muistella kuinka yömyöhään säntäsin jäiseen mereen uimaan ja autossa odotti sulanut mustikkajäätelöpaketti. Onneksi tanssit jatkuvat vaikka talvi lähestyy ja joulupukkikin kaivaa nuttunsa komerosta.
Maanantaista kouluaamuani ei yleensä piristä mikään, ei edes Delin hyväntuulisuus. Huomasin kuitenkin tunnilla että kännykkääni oli tullut viesti, ihanaa minulla oli syy olla kuuntelematta opettajaa. Avasin viestin ja kauppakassin kokoisten silmäpussieni alta näin sanat "Onko keskiviikkona tanssiin lähtijöitä?". Huusin riemusta vaikka viimeiset viikkotanssit olikin tanssittu jo viimeisellä lomaviikolla. Kaikesta huolimatta olin keskiviikko-iltana laittautumassa tansseihin. Pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan Särkkään ja pukeuduin huhujen mukaisesti, eli tanssivaatteisiini jotka ovat mahdollisimman viileät.
Kuuden aikaan olin tienposkessa odottamassa kyytiäni ja sieltä ystävättäreni saapuikin upealla autollaan. Eikun kaasu pohjaan ja menoksi, matkaahan oli jäljellä vielä vaivaiset 180km. Kivenheiton päässä meitä odottikin kaksi poliisiautoa, vieläpä oikein lentäviä sellaisia, onneksi ne eivät kuitenkaan odottaneet meitä, vaan pääsimme jatkamaan matkaamme Visuvedelle saakka. Silloin kuului kysymys - Onhan mun tanssikengät siellä takana?. No eipä ollut.
Automatka sujui aivan loistavasti, olihan seurassani yksi hauskimmista ihmisistä joita tunnen. Tästä johtuen kälätin koko matkan ja lauloin ja etenkin nauroin, mikä taas johti siihen että kurkkuni oli aivan tulessa perille saapuessamme.
Voisiko tanssi-ilta enää paremmin alkaa, nimittäin kiivettyäni tanssilavan alueelle näin oviaukolla erään tanssi-ihmeen. Moikkasin kylmän rauhallisesti ja siirryin naistenriviin. Pian huomasinkin että kaikki tutut olivat paikalla, mikä ihaninta, tanssia sain lakkaamatta. No en ihan, siirryin nimittäin tasaisin väliajoin ulos viilentymään. Kuitenkin jossain vaiheessa kuulutettiin että seuraavaksi on vuorossa pari rakkauslaulua, tällöin ristin kaikki sormeni ja varpaani ja toivoin. Ja silloin, aivan kuin taikaiskusta, hän oli siinä, ihanine hymyineen ja tanssiin kutsuvine silmineen. Sen jälkeisistä tanssitapahtumista en muistakkaan mitään, muutakuin sen että sain halauksen.
Loppuilta onkin yhtenä puurona päässäni, kotimatkalla taas nauroin ja ostin kuskilleni ainakin kaksikymmentä lakupötköä huoltsikalta. Kuulin että lakritsi on parasta kun sen antaa jonkin aikaa kuivaa kaapissa ja syödä se sitten kun se on muumioitunut. Olen ehkä enemmän suklaa ihminen kun en ymmärtänyt mitä makunautintoa voi saada kuivasta lakusta?
Neljän tunnin yöunien jälkeen loppuviikko mateli, olihan tiedossa taas oikea unelmaviikonloppu. Saisin nukkua kaikki univelat pois, tanssia ja syödä itseni kipeäksi. Lauantaina vuorossa oli Kaarihovi, Marita Taavitsainen ja NeljänSuora. Sisälle virtasi tuttua ja vähemmän tuttua väkeä, jopa eräs yllätys täältä kotipuolesta. Kaarihovi on kyllä ihana paikka, minulla sinne liittyy paljon ihania tanssimuistoja ja onhan siellä upea suihkulähdekkin. Kesällä kerran siellä ollessani minusta ja tanssiystävästäni kirjoitettiin jopa runokin, voitteko kuvitella. Tanssin rauhassa ystäväni kanssa kunnes eräs herra esitteli itsensä ja kertoi kirjoittaneensa meistä runon ja lausui sen sitten! Kaarihovissa on taikaa!
Illan mittaan sain nauttia hulluttelusta ja villiintyneestä viikarista. Iltani ehdoton kohokohta oli kun sain tanssia lempi kappaleeni juuri hänen kanssa jonka kanssa olen tuon kappaleen aina halunnut tanssia. Kappale on minusta kaunein laulu mitä olen kuullut ja olin aivan onnen kukkuloilla sen soidessa, toiveeni oli täyttynyt. En olisi halunnut sen kappaleen loppuvan ikinä, siinä hetkessä oli niin paljon onnellisuutta ja unelmia. Kiitos tästä, elämäni ihanimmasta tanssista.
Tässä osa Jukka Kuoppamäen laulusta:
Paljon sanomatta jää
Paljon sanomatta jää, kun harvoin tavataan, mitä kaikkea mä yksin mietinkään. Kiire on, me tuskin katsein toista kosketaan, voi jos ajan saisi kerran riittämään! Liian nopeasti kaikki aina ohi on, sinä lähdet, yksin jään, onneton. Yhden päivän kokonaan sinun kanssasi jos saan, mitään muuta niin toivo mä en. Sanat hellät kaikki nuo takaisin mä kutsun luo, kaikki nuo, joita toistan kaivaten...