Taas Pohjoisessa, osa 2. Kyllikinrantaa ja retkeilyä [Tanssipaikat] (Marcos 2007-08-15 10:12)
Hyvin nukutun yön ja aamupalan jälkeen oli hauskaa lähteä uimaan, huuhtomaan lopullisesti eilisillan hiet matkasta. Sotkamon keskustan infotaululta löytyi uimarannan paikka ja itse uimarantakin pienehkön etsiskelyn jälkeen. Koska ilmastonmuutos on sekoittanut kaiken, Jaakkokin seonnut ja heittänyt lämpimän kiven järveen, oli vesi ihan uimakelpoista, 20 asteista. Ja rannalla oli mukava löhötä, ei kylmä, ei kuuma, aurinko sopivasti utuverhon takaa paisteli. Kelpasi olla, rauhoittua ja antaa akkujensa latautua.
Kalastamaankin kerkisin. Antoi joki kuusisataagrammaisen, mitantäyttävän hauen (virallista alamittaahan ei enää tosin hauelle ole). Välittömästi perattuna ja lepänoksiin kauttaaltaan käärittynä, muovipussiin laitettuna se säilyi hyvin kesähelteilläkin. 20 tunnin kuljetuksen jälkeen, kotona uunissa paistettuna, oli ihan hyvää, vailla makuvirheitä. Leppä karkottaa raatokärpäset ja pitää kalan ilmavana. Vielä paremmin säilyy, jos laittaa nokkosia kalan vatsaan, sanovat. Metsästä niitä vain ei löydy, pitää kerätä ennakkoon (olen tässä joitain vinkkejä laittanut, jos jotakuta muuta kiinnostaa samantyyppinen tanssimatkailun oheisresuaminen).
Metsäteillä liikkuessa näkyi jänöjusseja, pyitä ja muita metsäneläjiä. Havumetsien miehen kanssaeläväisiä, joiden näkeminen tuntuu mukavalta, metsäiseltä.... On jussi somempi elävänä nähdä kuin vainajana tienposkessa.
Ja sitten tanssimaan. Seuraava kohde oli Kyllikinranta Iisalmella, ei kovinkaan kaukana. Hyvin kerkesin paikalle kahdeksaksi. Paitsi että tanssit elokuussa alkavatkin siellä seitsemältä....
Kyllikinrannassa oli silloin kolme vuotta sitten niin mukavaa että. Nyt nousi mieleen epäilys. Lattia vaikutti puolityhjältä, no, väljältä ainakin. Ensimmäisen haetun kanssa ei tanssi rytmisesti käynyt hyvin yksiin. Tämmöiseksikö tämä on mennyt, onko porukat vaihtuneet, eikö enää ole iloisia ja taitavia Kyllikinranna tanssijoita?
Tansseista tuli kuitenkin vahvasti nousujohteiset, vielä paljon enemmän kuin edellisenä iltana. Tanssi alko kulkea, alkoi tuntua siltä kuin silloin 3 vuotta sitten. Kyllä Kyllikin tytöt osasivat ja tilaakin oli aika sopivasti. Oli esimerkiksi ilo mennä vauhdikasta kävelyhumppaa, kun nainen osaa jouhevasti kulkea mukana juuri oikealla vauhdilla ja oikean etäisyyden päässä. Vaatii naiselta tilannetajua, mies ei aina voi kovin tarkkaan naisen etenemistä säätää. Haettua tuli monesta kohtaa riviä, tuli myös paikan huippuja, pitäähän satunnaisen tanssituristin tietää, miten maakunnassa osataan tanssia.
Myös naistentanssistrategia tuntui toimivan. Siis: hyvin monet naiset saavat jo miesten haulla tanssia jatkuvasti, ilman tauon paikkaa. Monet heistä lähtevät tauolle naisten vuoron alussa. Naisten vuoron alussa lisäksi hakualueelle jääneet hakevat parhaita tanssituttujaan, kaikkein mieluisimpiaan ja tärkeimpiään. Täytyy muistaa, että naisilla on vain tuo tunti aikaa osoittaa, että kyllä, edelleet olet mieluisa tanssittaja. Naistenvuoron loppupuolella ovat lepäilijät palanneet ja ne tärkeimmät tutut on hoidettu. Satunnaiselle tanssituristille, jonka kanssa on suht mukavaa tanssia, mutta jolla ei ole minkäänlaista strategista merkitystä, on tuolloin kenties aikaa. Nyt toimin tuon strategian pohjalta, oman huilitaukoni sijoitin naistenvuoron alkuun. Riviin palattuani hakuja tulikin ilahduttavan hyvin. Joku voi kritisoida naistenvuorostrategioitani, mutta muistettakoon, että nykyään käyn tansseissa harvoin, harvemmin kuin kerran kuussa (toisin oli ennen), useinkin paikassa, jossa en ole aikoihin käväissyt, ihmiset uppo-outoja. Tilanne on aivan eri kuin vakilavojensa ahkerilla lattiankuluttajilla.
Erityinen kiitos mainittakoon tässä yhteydessä Tomi Markkolalle ja Fernetille mm. siitä, että volyymit olivat mielestäni ihannearvoissaan. Musiikin ja laulun kuuli selkeästi, mutta halutessaan pystyi keskustelemaankin. Niin sen mielestäni kuuluu lavoilla ollakin. Tomi on muutenkin hyvin myönteisen ja lämminhenkisen oloinen ja Tomi tuo aina mukavia tyttöjä paikalle.
Tuo keskusteleminen on sittenkin tanssin suola, tekee kontaktista pariin inhimillisemmän, välittää palasen ystävällisyyttä. Kieltämättä se toisaalta laskee tanssimisen tasoa, tavallinen tanssija ei osaa tehdä molempia yhtä aikaa hyvin. Molempi parempi, en siis tarkoita, että koko ajan pitäisi olla äänessä. Paikan mieliinjäävin tanssipari jäi osin mieliin pehemeänpehmeän ja tasapainoisen seuraamisen mutta myös käytyjen, sinällään aika lyhyiden, keskustelujen kautta. Eikä ollut edes sieltäpäin Suomea, samaan pitäisi päästä siis Etelässäkin. Vai onko kaikki vain siitä kiinni, että on lomalla, itse avoimempi?
Kyllikinranta on hyvä. Paikka vetää puoleensa runsaasti taitavia tanssijoita, heidän osuutensa kokonaiskävijämäärästä on iso, mutta on joukossa toki kaiken muunkin tyypin tanssijaa. Siitä eivät tanssit enää parane, eivät ainakaan ilman liittyviä oheiselämyksiä....
Jonkinlaisesta oheiselämyksestä kävi kylläkin uiminen tanssien päälle. Kyllikinkävijöiden kannattaa tuo mahdollisuus hyödyntää, ainakin sellaisten kuin minä, joita ei odottanut suihku yöpaikassa. Tanssipaikan pohjoispäädystä menee polku alas rantaan. Rantaa jatkuu satoja metrejä pohjoiseen (mahdollisesti myös etelään?), joten ei tarvitse jäädä keekoilemaan alasti siihen lavan edustalle. Varvastossut ja pyyhe on hyvä varata matkaan.
Ajellessani uimisen jälkeen kohti tuntematonta yöpymispaikkaa en voinut olla vertailematta tunnelmia ikimuistoiseen ensimmäiseen Pohjoisen tanssireissuuni. Ei enää samaa euforiaa, ei samaa huikaisevaa tanssiflaksia. Mutta edelleen paljon iloa koetusta ystävällisyydestä, tosi upeista tansseista, ihmisten kohtaamisista, Kainuun avarista maisemista, hauesta, kahden päivän stressittömästä olemisesta. Ehkä vähän laimeanpana, mutta silti hyvin selkänä oli mielessä sama tunne kuin silloin, kiitollisuus.