Monipuolisuustakuu - hyvä vai huono asia ??? [Tanssilajit] (Suke 2007-08-13 19:38)
Asiassa on niin monta puolta kuin on tanssijaakin ja lukijaa myös. Kun itse en osannut tanssia, eli en ollut käynyt yhtään kurssia, mutta toki tanssinut discoissa jokusen vuoden, satuin törmäämään salsailtaan yhdellä klubilla. Salsasta tiesin nimen. Tanssinetistä en ollut kuullutkaan, enkä tuntenut yhtään tanssijaa, vaan ainostaan "naapurin Liisan ja Lassen". Myös muutama työkaveri kävi tansseissa.
Lavatansseista tiesin sen verran, että se on kovin vanhankantaista. Humppaa, tangoa ja valssia. Yhtäkään noistakaan lajeista en osannut. En osannut pelätä osaamattomuuttani, kun neito haki minua salsalle. Toki osaan vartaloani liikuttaa ja tulkita musiikkia, joten ilta oli täydellisen onnistunut. Kun innostuin sinä iltana tanssimaan hain myös itse. Aina kaikki hyvin.
Kuule Aito, ei kyse ole meistä maineemme menettäneistä, vaan niistä oikeista ihmisistä tanssipaikoilla, jotka eivät ole yhtään kurssia käyneet, vaan perimätietona isältä pojalle ja äidiltä tyttärelle menetelmällä tanssimaan oppineista. Eikö niin Amelia? ( enkä tarkoita, että Aito ei olisi oikea ihminen)
Yhä edelleen pari kolme työkaveria käy tansseissa, mutta tässä välissä olen itse tullut tietoiseksi tanssikursseista ja tanssitaidoista ja siitä miten erinomaista taitoa vaaditaan, jotta pärjää tuolla lavan oravanpyörässä. "Voi hakea ketä tahansa", ja "milloin tahansa". Ja ainakin itsellä tuo tieto on vain itse keksittyä. Kukaan ei ole tullut sanomaan minulle, että sinun pitää osata tuota ja tuota lajia, vaan minulle riittää se, miten musiikki minua ohjaa ja miten voin sitä tanssiin tulkita, jotta saan vartaloni liikkeelle. Ja ne työkaverit haluavat vain lähelle naista. Perustanssitaidolla ja hyvällä käytöksellä, sekä siistiydellä pitäisi pärjätä.
Kädenalitanssit on siitä käteviä, että siinä voi vilvoitella samalla kun tanssii ja pääsee naista pakoon puolen metrin, metrin päähän. Etu puolestaan on se, että voi katsella ja ihailla niin maan perusteellisesti ja haitta että samalla kun vilvoittelee, tulee myös kuuma.
En osaa tangoa, en ainakaan sanan varsinaisessa ja virallisessa merkityksessä, paitsi ehkä tangomarkkinoilla ne muutamat illat, kun voin katsoa muista mallia. Seuraavalla viikolla se on jo unohtunut ja olen palannut tanssimaan slovareita. Ja jos tango musiikkina on liian ympäripyöreä, mitäänsanomattoman voimaton, ei se anna tilaa ja neuvoa tulkintaan. Siinä mielessä tangoa ehkä tulee liikaa, lukuunottamatta sellaisia värikkäitä ja vaihtelevia kappaleita. Vanhempieni juttuja kuunnellessa tiedän mitä tango on. Se on tunteilua ja lähellä oloa. Virallisena tanssilajina vaikea. Niinkuin on nähty tangomarkkinoilla tangon tanssikilpailuissa- lähes kaikki ovat ammattilaisia. Ja Åkehan sanoi, että tunne ja parin toisilleen tanssiminen on hyvin tärkeä valintakriteeri ja että tauolla tanssineet parit ( ne jotka eivät koskaan osallistu kilpailuun) voisivat taitojensa ja tunnetilansa puolesta osallistua muitta mutkitta.
Itse olen sitä mieltä tuosta monipuolisuustakuusta, että se on ihan hyvä asia niille jotka haluavat saada kokeilla viime sunnuntain kurssilla oppimaansa swingpolkkaa käytännön olosuhteissa ja niille, jotka haluavat mennä perinteistä foxia tai humppaa, koska tietävät sitä olevan tulossa. Toisaalta se voi kertoa mun työkavereille, että siellä tulee kaikenmaailman renkutustakin ja joutuu odottamaan niitä sylitansseja puoli iltaa. Kaiken lisäksi pitäisi osata joka laji, mitä on keksitty. Asettaa siis myös paineita.
Omissa pohdinnoissani palaan ns. riittämättömyysteemaan, josta kirjoitin joskus aikanaan. Riittämättömyys syntyy tansseissa kävijän oman pään sisällä ulkoisten paineiden vaikutuksesta. Tieto lisää tuskaa. Se, että ylipäätään tanssii, pitää riittää ja pitää myös uskaltaa mennä parketille, vaikka ympärillä hyrräisi koptereita enemmänkin. He yleensä tietävät missä alueella tanssivat ja minun tulisi tietää vain se, miten pääsen heidän ohitseen. Ja jos tai siis kun uskaltaa mennä omalla tyylillä, niin yksikin esimerkki antaa rohkaisua jollekin toiselle. Siksi oma tyyli ja usko siihen on tärkeää.
Mielestäni meillä tanssin parissa puuhaajilla on vastuu perinteiden vaalimisessakin, eikä aina ole eduksi osata kaikkea mahdollista. En kuitenkaan, missään nimessä väheksy taitaviakaan tanssijoita ;=D.
Tanssiseurat tekevät mitä parhainta työtä ja on hienoa osata tanssia vaikka mitä lajia. On hienoa seistä rivissä kun tietää, että soittakoon mitä soittavat. Ruokahalu kuitenkin kasvaa syödessä ja kun lopulta kaikki osaavat kaiken, niin tämä siirtymävaihe on ohitettu ja nämä osaamattomuus tai riittämättömyysteemat on historiaa myös. Ja kun osaava tanssija on estynyt tanssimasta vaikkapa nopeita kappaleita ja harmittelee parketille pääsemättömyyttään, tulisi orkestereiden vaihdella kappalelajeja riittävän usein, jolloin sylitanssin osaajat ( ne mun työkaveritkin) pääsis parketille ilman paineita tanssitaidostaan.
Rumbakin on ihan hieno juttu, mutta nimenä saattaa kauhistuttaa. Ja kyllä tanssijat ovat tulleet vaativammiksi koko ajan. Uskon kuitenkin, että sen kovan ulkokuoren sisällä sykkii lämmin sydän, joka haluaisi, että mieli ja keho lepäisi ajatuksista vapaana. Niin rivissä, penkillä, kuin tanssisylissäkin ja voisi nauttia tanssi-illasta täysin rinnoin.
Ugh. Olen puhunut. Vinkelis