Monipuolisuustakuu - hyvä vai huono asia ??? [Tanssilajit] (Suke 2007-08-13 19:38)
Luin alusta vain muutaman artikkelin, mutta vastaan nyt jo jotakin.
Minusta musiikin monipuolisuus on hyvä asia ja mitä monipuolisempaa, sen parempi. Valtava lajimäärä takaa sen, ettei kukaan tavallinen tanssija varmasti edes yritä opetella kaikkia lajeja, vaan heräisi innostus tanssia soivaan musiikkiin sillä osaamallaan tavalla. Esim. tango ja rumba on varmaankin noiden tanssien meille vakiintumisesta lähtien tanssittu yleisimmin jollakin foksin variaatiolla, eikä olla osattu olla huolissaan ”oikeiden” askelien osaamattomuudesta. On hyvin lohdullista huomata, että vain hyvin harva on konkari useassa lajissa ja siksi voi aivan hyvin soveltaa tanssimiseen sitä osaamaansa lajia. Nyt se on yleisesti huomattu ja tunnustettu, että lajeja on liikaa muiden kuin todella pienen joukon omaksuttavaksi. Asennemuutos eri tyylien täydelliseen hyväksymiseen voi alkaa.
Minusta keskeinen osa tanssinopetusta pitäisi olla musiikintulkinnassa jo heti alkeistasolla, jotta opittaisiin hyödyntämään musiikkia parhaalla mahdollisella tavalla ja löytämään nautinnollisia tapoja tanssia. Tanssikursseilla voi aivan hyvin soittaa myös muutakin musiikkia kuin lajille tyypillistä musiikkia. Samalla varmaankin vähenisivät kysymykset tyyliin: ”Mitä tanssilajia/musiikkia tämä on?” Musiikki on musiikkia ja tanssin pitäisi olla sen musiikin ilmentymä. Tanssittujen lajien ilmenevä moninaisuus on minusta ihan selvästi rikkaus.
Omasta tanssimisestani voin kertoa, että vaikka harjaannutankin itseäni uusien tanssien askeliin ja kuvioihin, saan tällä hetkellä suurimman nautinnon tanssiessani hyvin yksinkertaisesti taitavien seuraajien kanssa. Silloin tanssissa mennään niihin kaikkein tärkeimpiin asioihin, joita ovat esimerkiksi ajoitus, baunssi ja painonsiirrot, eikä askelien suunnat ja kuviokirjojen termit tunnu enää lainkaan tärkeiltä. Viime viikonlopun Kolmiksen finkkutansseissa tuli foksia, jota lähes kaikki halusivat tanssia fuskuna. Minä olisin halunnut tanssia sitä foksina, ja olinkin hakenut parikseni taitavan daamin kokemusta jakamaan. Kierrettiin yksi kierros ympäri, jonka jälkeen oli pakko tyytyä fuskuun, koska eteneminen oli muuttunut liian vaaralliseksi. Harmitti suunnattomasti eniten oman tanssimiseni pakotettu lajivaihto mutta myös niiden puolesta, jotka olisivat ehkä halunneet mieluummin foksailla ympäri lattiaa kuin yrittää vääntää jotain kuvioita. Näkemykset musiikin kuulemisessa siis erosivat. Paikalla oli molempia mainittuja lajeja taitavia viejiä, joiden mielestä fusku sopi parhaiten ja minusta taas foksi olisi ollut parempi. Molemmat lajit olisivat kernaasti saaneet näkyä käytännössä.
Suke kirjoitti perinteisen humpan vähittäisestä katoamisesta. Perinteinen humppa on minusta erittäin nautinnollinen tanssitapa, mutta olen joutunut tunnustamaan itselleni, että suurin osa daameista ei yksinkertaisesti pidä siitä askelikosta tai tanssittiimpa sitä millä tyylillä tahansa. Osa daameista ei pidä humppamusiikista.