Saaresta Vaaraan: Plogman, Ahopelto ja Taikakuu [Tanssipaikat] (Avanaq 2007-08-12 20:41)
Perjantain tansseihin lähdössä oli ennen kokemattomia haasteita. Olin luovuttamassa kesän autoni katolla uskollisesti matkustanutta Fun-kajakkiani lainaan, mutta punaisen paattini sisätiloista leijaili ilmoille jokin aivan uusi aromi neopreenin ja ikuisesti kostean polyeteenin lisäksi. Jotta pääsisimme nopeammin itse (tanssi)asiaan, menen suoraan opetukseen: jos säilöt kesälomareissulla ruokatarvikkeita epätavalliseen paikkaan, muista poistaa ne ajoissa - muuten ne luikertelevat itse ulos.
Itse luikertelin Oulun Hietasaaareen kajakinpesuoperaation verran myöhässä. Alku pyörähdeltiin levymusiikin tahtiin, ja vielä Tommysin ensimmäisen setin aikana lattialla mahtui hyvin tanssimaan. Ja parhaat tanssit alkuillasta olikin. En nimittäin vieläkään ymmärrä herra Plogmannin suurta suosiota. Kahden setin ajan seurasi tasapaksua, löysänpuoleista ja hampaatonta duurihumppaa. Charlesin hammasrivistön hehkuessa yhä kirkkaammin pimenevässä illassa allekirjoittaneen tunnelma laski tasaiseen tahtiin. Mutta onneksi kaikki loppuu aikanaan, ja tähti poistu takavasemmalle pakollisten 1+1 encoreiden jälkeen. Loppuillasta Tommys hoiteli issekseen leiviskäänsä vetävämmällä otteella (siihen ei toki paljoa tarvittu) ja tunnelma nousi taas kiitettävälle tasolle, kiitos poikkeuksellisen loistavien daamien.
Onneksi seuraavana päivänä Naapurinvaaran Huvikeskus tarjosi erinomaista, elävää, monipuolista ja oikeasti menevää tanssimusiikkia. Napis oli nimensä veroinen; me olimme oikeasti huvittuneita.
Tangoprinssi Ahopelto oli karistanut ainakin osan laiskanpulskeasta virkamiesmäisyydestään sitten viime kesän, ja taustabändinsä Helmenkalastajathan on mainio orkesteri omillaan. Ahopellon ohjelmisto vaikutti myös vähän viime kesän standarditavaraa monipuolisemmalta. Veikkaisinpa, että tämän vuoden tangokuninkaallisista kakkonen on ainakin tanssijan kannalta ykkönen.
Illan ykkönen kaikilla mittareilla mitattuna oli silti kiistatta Taikakuu. Edellinen muistikuva bändistä oli yli vuoden takaa, enkä muistanutkaan kuinka hyvä paketti pohjoisen pojilla on kasassa. Bändi näyttää hyvältä lavalla - ovat melkein rock :-) - eikä soittokaan kuulosta hiirulaisten vikinältä. Ohjelmisto on monipuolinen (jopa sitä salsaa! - kiitokset Iisalmeen), soundit kohdallaan ja riittävän kovalla, fanilauma sopivan kokoinen ja eikä yhtään turhanaikaista kävellääntässänytjajutellaanjotainmukavaa -viisua (no sitä Levotonta Tuhkimoa ei välttämättä tarvisi soittaa).
Kahden illan muu saldo: muutama uusi bongi, huonosti auton takapenkillä nukuttu ensimmäinen yö, aamulla viideltä kiekuva kukko, jonka niskat pitäisi taittaa nurin (terveisiä vaan Naapurinvaaran lomakylään :-( ), kesän parhaat eväsleivät (kiitokset Kempeleen kauhukaksosille) ja monta vältettyä porokolaria. Ensi viikonloppunakin Ray Collins Hot Club soimaan ja samoille kairoille Kyllikin kera.