Kesän summa summarum... [Tanssijat] (Tanja 2007-08-09 1:32)
Vuoden paras tanssikausi alkaa olla takana ja mitä tästä jäikään saldoksi? Tanssimisen makuun pääsin jälleen koko kevään ja alkukesän vaivanneiden polvivaivojen jälkeen juhannuksena, jolloin aattona suuntana oli Syvälahden lava Kangasniemellä ja juhannuspäivänä Tulenliekki Leppävirralla. Molempina iltoina yllätyin siitä, ettei paikalla ollut niin paljoa väkeä, kuin olin odottanut. Tietysti väkimäärään saattoi vaikuttaa esiintyjät, olihan Syvälahdessa juhannuspäivänä monen suosikki, Jari Sillanpää sekä vanha konkari, Katri-Helena ja moniko jaksaa lähteä kahtena iltana peräkkäin samalle lavalle. Myöskin ainakin Etelä-Savossa ja Keski-Suomessa juhannuksen aikaan yöt olivat jäätävän kylmiä, sekin saattoi osaltaan karsia juhlijoita. Molempina iltoina kuitenkin pääsi ja mahtui tanssimaan ja vaikkei tuttuja paljoa ollutkaan liikenteessä, niin voinen sanoa, että kerrankin jäi itselleni hyvä fiilis juhannustansseista.
Juhannuksen jälkeinen viikko menikin sitten koulun penkillä espanjankielen alkeita opiskellessa. Iltaisin tuli käytyä tutustumassa pääkaupunkimme yöelämään ja koska kulkuyhteydet esim. Pavilta Laajasaloon yöllä ovat heikonlaiset, niin tyydyin sitten ravintoloiden tarjontaan. Onnekseni tuolla viikolla kuitenkin Suomessa vieraili useampikin R&B-henkinen kokoonpano. Pääsin näkemään ja kuulemaan Little Rachelia, topakkaa tätiä Amerikanmaalta, joka pisti tanssijoiden jalkoihin vipinää Storyvillessä. Paikalla oli jopa muutama tansseista tuttu kasvokin. Storyvillen lattia on kuitenkin pieni ja kyseisessä ravintolassa on oma kantajenginsä, joka käy paikalla riippumatta siitä, kuka tai mikä esiintyy ja heillä on myöskin tapana jorata. Ja koska Storyville on rakennettu jazz-baariksi, eli kuuntelemista ja katselemista varten, lattian luistokaan ei ollut paras mahdollinen. Kantajengi ei kauheasti arvosta "tanssiklubilaisia", he kun kuulemma hyppivät ja tönivät, "klubilaisilla" saattaa kuitenkin olla asiasta hiukan eriävä mielipide. Kivaa oli kuitenkin :) Lauantaina kurssin päätösjuhlien ja salsabileiden jälkeen olikin sitten jo kiire Hakiksen kulmille Kuudennelle linjalle, jossa iltaa rytmittivät saksanmaalta saapunut Ray Collinsin kuuma klubi (Ray Collins Hot Club). Paikalla oli jälleen paljon jenkkitansseihin ja hyvään musiikkiin hurahtaneita, kuten myöskin bändin faneja ja sulassa sovussa iltaa vietettiin. Ensimmäistä, mutten viimeistä, kertaa pääsin kuulemaan kyseistä kokoonpanoa ja fiilis keikan jälkeen oli katossa: "Bändihän swengasi kuin hirvet!"
Muita kesän "huippuhetkiä" ovat olleet elämäni ensimmäinen tanssittu lindy hop, pienet hetket hyvän viejän sylissä fiilistellen, Rönnin tapaaminen, metsämansikat pellon pientareella, ja uutiset hyvien tanssiystävieni pariutumisesta :) En voi myöskään unohtaa sitä, että pääsin vihdoinkin tanssimaan polkkaa miestenhaulla :)
Muuttaessani nelisen vuotta sitten Jyväskylään opiskelujen perässä jätin mielessäni haikeat jäähyväiset synnyinseutuni lavoille. Vaikka tanssikärpänen onkin puraissut, en uskonut, että tulisin enää viettämään aikaa itselleni niin rakkailla lavoilla, koska välimatka alkaa olla autottomalle liian suuri. Ja parina viime kesänä työt ovat haitanneet harrastuksia, joten olin iloisesti yllättynyt vieraillessani pitkästä aikaa Pistohiekalla. Paikalle oli saapunut myöskin monta tanssituttua, mutta myös täysin uusia kasvoja oli runsaasti paikalla. Ilta oli täydellinen, tanssiminen oli pitkästä aikaa mukavaa ja kivutonta, kahvion antimet maistuivat makoisilta ja bändin soitannassakaan ei juuri ollut huomauttamista (no, okei, yhdet sambat oli aika vauhdikkaat...). Metsälinnakin on palannut vuosien tauon jälkeen yhdeksi lempitanssipaikoistani ja tähänkin on useampi syy: ilmainen, toimiva vesipiste, sopivan liukas lattia, vähemmän hyttysiä kuin aikoinaan (kiitos metsureiden!), mukava henkilökunta ja mikä parasta: loistavat orkesterit ja artistit.
Huonojakin tanssikokemuksia on tälle kesälle kertynyt muutama ja valitettavasti niistä suurin osa on ollut Syvälahdessa. Syvis oli minulle ensimmäinen iso tanssipaikka, missä harrastustani aloittelin ja siksipä nämä huonot kokemukset ovat harmittaneet suuresti. Suurin syy, mikä paikassa ahdistaa on satunnainen ahtaus ja hieman liikaa baarin antimia nauttineet. Okei, onhan siellä ulkolavakin, mutta kostealla säällä ainakaan minun kenkäni eivät luista ulkolavan lattialla ja olisihan se mukavampaa tanssia, jos edes musiikki kuuluisi ulos asti. Ja sisällä taas tanssimista vaikeuttaa pylväät ja se, että ainakin osalle kävijöistä lavatanssikulttuuri on aika vierasta, nilkat ovat takuuvarmasti mustelmilla illan päätteeksi. Myöskin naistenrivin levittäytyminen on varmastikkin miehille haastavaa, monelta olen naistentunnilla kuullut kommenttia, että "oletko sinäkin täällä? Ei tuolta löydä ketään!" Miehiäkin kun naistentunnin aikana seisoskelee ainakin kahden oven läheisyydessä ja osa keskellä lattiaa, yritä siinä sitten löytää se mieleisesi tanssija.
Parina viime vuotena olen tehnyt pitkiäkin tanssireissuja vapaapäivinäni ja monta nättiä ja mukavaa tanssipaikkaa on tullut koettua ja lukuisia uusia ystäviäkin on tarttunut mukaan. Mutta vielä on paljon näkemättä, tänä kesänä pitäisi vielä keretä Riutalle, Kolmilammelle, Kapakanmäelle, Haikalle, Nurmen lavalle, jne jne. Mutta aina ei saa mitä haluaa, nykyisessä elämäntilanteessa tärkeintä on kuitenkin se, että illalla nukkumaan mennessä saa olla onnellinen jokaisesta päivästä ilman kipuja ja tuskaa. Tietenkään unohtamatta olla kiitollinen niistä kymmenistä mahtavista persoonista, joihin olen saanut tutustua tämän harrastukseni puitteissa. Vaikken aina olisikaan fyysisesti mukana tansseissa, olen kuitenkin paikalla, ajatuksissa!
"Ja tuuleen, nuo lauseet, hän matkalleen lähettää. Yli vuorten, yli merten kiidättää."