Mikä on tärkein asia, jonka haluat sanoa? [Tanssijat] (Matti 2007-06-30 23:59)
Tulipahan käytyä idyllisellä, pienehköllä tanssilavalla kalliolla, järven rannalla kauniina kesäiltana. Idylli kaipaisi enemmänkin ylistystä, mutta kun ei kykene sanoihin pukemaan paikkaa ja tunnelmaa. Kyseessä oli Saukonkallion lava Iitissä. Musisoinnista vastasi Martti Metsäketo orkestereiniin.
Valtaosa tanssijoista varsinaisia tanssien moniosaajia. Näki, että oppia oli saatu. Laiskana miehenä ja hiestä märkänäkin kerkesin kiinnittämään huomion osaamisen tasoon lavan laidalla huilatessani. Osaamista oli mukava katsella. Hattua nostan ihmisten innolle kehittää itseään tanssin saralla.
Samalla, kun katselin menoa, mieleen nousi kuulemani asiat tanssilavoille paluumuuttoa tekevien suusta. Heitä ovat pariskunnat, jotka lasten kasvettua ovat lähteneet etsimään nuoruuttaan muualtakin kuin TV:n sarja- ja visailuohjelmista sekä syystä tai toisesta uudelle metsästysretkelle joutuneet/päässeet ns. uusiosinkut.
Yksi yhteinen asia on jäänyt minun mieleeni heidän kommenteistaan: tanssiminen, erityisesti tanssimisen muodot ja tavat ovat muuttuneet huomattavasti vuosikymmenessä/-kymmenissä. Heidän aikaisemmalta tanssin aikakaudelta muistikuvat kertoivat, että mm. kädenalitanssijoita (lähinnä kait jive ja fusku) oli korkeintaan jokunen pari ja hitaille valsseille ei löytynyt montaakaan osaavaa tanssiparia. Nykykuvassa tanssipaikoilta edellä mainitut asiat ovat jokapäiväistä kauraa.
Pariskunnille asioiden muuttuminen ei ainakaan pitäisi olla minkäänlainen ongelma. Tanssikursseja löytyy, ainakin täältä eteläisestä Suomesta, kohtuullisen etäisyyden päästä monentasoisia jokalähtöön. Siitä on helppo lähteä kurssille oman parin kanssa kehittymään. Yhtä hyvin voi jatkaa aikaisemmin opitulla hyväksi havaitulla välittämättä muutoksesta ympärillään. Pahimmassa tapauksessa heidän tanssiharrastuksensa jääkin vain perjantai-iltaisen Kesäillan valssin seuraamiseen. Pääpaino tässä kappaleessa on se, että heillä ainakin olisi toisensa kahden ihmisen yhdessä samaan aikaan tapahtuvaan yhteiseen harrastukseen, paritanssiin.
Yksinäiselle paluumuutajalle asia voi olla hankalampaa. Uutta kasvoa testataan kerran kaksi periaatteella selvitetään osaamisen taso. Kun se ei ole nykynormien mukaista, hakukerrat harvenevat ellei joillain muilla avuilla (esim. turpavärkki tai ulkoiset avut) pysty kompensoimaan harjaantumattomuuttaan tieteihin tanssilajeihin. Kyseessä ei siis välttämättä ole tanssitaidottomuus, ei edes huono tanssitaito. Miespuolisena tanssijana olen löytänyt monia erinomaisia viennin seuraajia heidän joukostaan. Mutta kun pitäisi osata bugga, lindy, jive, rumba tms., sillä foksaaminen on tylsää (~poissa muodista). Tokihan hekin voivat mennä tanssikurssille, mutta monelle yksin meneminen paritanssikurssille muodostuu ylivoimaiseksi esteeksi. Ja, jos kukaan tai vain harvat hakevat, ketä uskaltaa pyytää opettamaan tai mukaan kurssille?
Olen pitemmän aikaa hiljaa omassa mielessäni yrittänyt löytää ratkaisua uuden tai tanssimaailmaan palaavan ihmisen saattamiseen jäämään tanssin pariin. Yhtä ratkaisuvaihtoehtoa olen muutaman kesän ajan yrittänyt. Olen valkannut kesän alussa pari kolme naissukupuolen edustajaa enemmän tanssituksen kohteeksi ja tanssittanut heitä aina tavatessamme (siis tanssipaikoilla tavatessa). Jotkut ovat siitä huolimatta jääneet koukkuun lavatansseihin.
Esitänkin siis tämän palstan lukijoille kesäpäivien ratoksi tehtäväksi miettiä muita ja toivottavasti parempia keinoja tanssiin hurahtamisen lisäämiseen.
Viettäkäähän hauskoja hetkiä kesälavoilla ja –laitumilla,
Humu.