Tanssi, itsetunto, tunteet - pohdiskelua [Tanssijat] (Pia M 2007-06-06 13:08)
Minua ajatteluttaa kovin se, että jopa useamman vuoden tanssia harrastaneet kokevat että (Tanssinetin kirjoitusten perusteella) heidän taitonsa ja tietämyksensä ei riittäisi lavoille.
Onko syy kirjoituksissa vai jossakin muussa?
Mikä saa vuosikaudetkin tanssista nauttineen ihmisen kokemaan huonommuutta oman taitonsa suhteen? Kaiken järjen mukaan syytä ei pitäisi olla, joten kyseessä pitää olla tunneasia, tai itsetuntoasia.
Miksi me vaadimme itseltämme niin kauheasti? Miksi me koemme, että lähtökohtaisesti olemme huonoja että emme kelpaa? Miksi emme luota niihin hyviin kokemuksiin joita olemme saaneet tanssi-iltoinamme, siihen hyvään oloon ja mukaviin tanssittuihin tansseihin ja kivoihin ihmisiin joita olemme kohdanneet? Mistä nousee se riittämättömyyden tunne joka saa meidät ottamaan henkilökohtaisesti jonkun muun kirjoittajan ilmaisemaan tyytymättömyyden?
Olemmeko niin riippuvaisia muiden ihmisten palautteesta, että meitä ei (tanssijoina) ole ilman sitä? Rakentuuko tanssijan minuus pelkästään kanssatanssijoiden mielipiteistä ja palautteista, mikä osuus on tanssijan omilla henkilökohtaisilla kokemuksilla ja tunteilla - ja ovatko henkilökohtaiset kokemukset ja tunteet niin kovin helposti jyrättävissä täysin tuntemattomien ihmisten nettikirjoitusten kautta...?
On olemassa läheisriippuvuuden käsite, jossa ihminen ei koe olevansa ehjä ja kokonainen vain oman itsensä kautta, vaan rakentaa itsensä ja minuutensa ulkopuolisten kautta. Huono tai huonoksi tulkittava palaute = huono minä, ja vain ehdottoman hyvä palaute = hyvä minä. Läheisriippuvaiselle kaikki palaute joka on mitenkään tulkittavissa huonoksi, on ilman muuta huonoa ja itseen kohdistuvaa. Herkistääkö paritanssi meissä tätä läheisriippuvaista ominaisuutta?