Tirilän työväentalo [Tanssipaikat] (Minttu 2007-03-17 10:29)
Ja olemme varmaan ihan mielissämme, jos joku tulee antamaan positiivista palautetta. Vai onko joku, josta ei ole kiva saada positiivista palautetta. (lavalla)
Kyllä on: minä esimerkiksi.
Enpä haluaisi, että kukaan ulkopuolinen tulisi kertomaan, että on tanssiani katsellut - vaikka sanoisikin, että se näytti hyvältä. Sellainen tekisi minut kiusallisen tietoiseksi siitä, että jotkut ihmiset tosiaan katselevat ja arvioivat tanssilavalla muita tanssijoita. Suurimmaksi osaksi aikaa pystyn tuon (ilmeisen) tosiseikan unohtamaan.
Itse asiassa olen vasta tämän palstan lukemisen myötä tajunnut, että joillakin ihmisillä on aikaa ja viitseliäisyyttä katsella muiden tanssia. Miksi he eivät tanssi, kun ovat tansseihin tulleet, se on minulle ikuinen arvoitus.
Ihmiset ovat erilaisia. Jotkut pitävät siitä, että heitä katsellaan, toiset eivät. Osa tarvitsee jatkuvasti toisten arvonantoa tekemisilleen, osalle riittää oma subjektiivinen kokemus ja se, että kaverillakin on kivaa.
Joka tapauksessa tanssi on aika intiimi kokemus kahden ihmisen välillä. Tanssilavalla sekoittuu pakostakin julkinen ja yksityinen, mutta hienotunteista olisi jättää yksityinen kokemus yksityiseksi.
Kun minä pistän silmät kiinni ja nautin tai katson vain pariini ja nautin tai katson ympärilleni auttaakseni varomista ruuhkassa, minulle on kaikissa tapauksissa olemassa vain senhetkinen parini.
Kun palaan hakuriviin, olen taas tietoinen muista. Mutta ne kaksi kappaletta haluan myös ajatuksissani olla muilta rauhassa. Niin kauan kuin käyttäydyn tanssilavalle soveliaalla tavalla, ne kaksi kappaletta kuuluvat vain minulle ja tanssiparilleni.
Ulkopuolisen antama palaute kuuluu seuratanssissa vain tanssin opetustilanteisiin. Jos joku katselijoita kaipaa, voi hakeutua kilpatanssin tai esittävän tanssin pariin.
Jokainenhan meistä seuraa muidenkin tanssia
Miten niin jokainen? Missä ihmeen välissä?! Jos minulla on aikaa seurata muiden tanssia, minulla on tosi huono ilta. Jos noin käy, sipehdin itsekseni ja harkitsen koko tanssimisen lopettamista. Siinä ei paljon huvita muiden ilonpitoa seurata, kun miettii, miten hirttosilmukka tehdään ;)
Onneksi tuollaisia iltoja on ollut harvassa. Mutta sitten kun niitä alkaa olla enemmän, keksin kyllä muuta tekemistä kuin muiden tanssin vahtaaminen ja arvosteleminen. Pitsinnypläyskin on tuottavampaa toimintaa.
"Jos tanssii aina oman parin kanssa ... jotain tanssista jää kokematta", kirjoitti E.Tuomas. Minun mielestäni, jos tanssii ulkopuolisia ajatellen, kaikki tanssista jää kokematta.
Jos pariskunta ei uskalla lähteä tansseihin jollekin työväentalolle pelosta, että heidän tanssiaan katsellaan ja arvostellaan, silloin on seuratanssin maailmassa jotain pahasti pielessä. Jotkut minun ikäiseni miehet ovat tanssineet koko ikänsä mutta alkaneet opetella kädenalitansseja vasta nyt. Osa heistä ei tahdo uskaltaa kokeilla lavalla, koska pelkäävät, että muut nauravat vaatimattomille taidoille. Olen yrittänyt sanoa, että kukaan ei jouda katselemaan, mutta omiin korviinikin se on kuulostanut valheelliselta vakuuttelemiselta.
Mielestäni E.Tuomas osoittaa tarkkanäköisyyttä, kun pohtii Tanssii tähtien kanssa -ohjelman negatiivisia vaikutuksia. Siinähän on kyse kilpatanssista, mutta harva tanssia harrastamaton katselija osannee tehdä eroa kilpa- ja seuratanssin välillä. Ja kun lavoillakin katsellaan ja arvostellaan, niin missähän se ero sitten ylipäätään onkaan?
Tuskin tämä arvostelutrendi vasta jonkun telkkarin viihdeohjelman myötä alkoi, mutta on varmastikin sen johdosta vahvistunut.