Naapurivaaran riennoissa [Tanssipaikat] (Aito 2007-03-11 10:13)
Elämäni ensimmäinen neljäntoista tunnin tanssireissu!
Ajelen normaalisti yksin, ja tuntui aluksi vähän oudolta, kun nyt oli matkakaverina Jonna. Erakon tavoistaan ei tahdo päästä eroon, vaikka on tullut paljon mukavia tanssituttuja. Epäilin ensin, etten osaa ajaa ja puhua samanaikaisesti (kuten en osaa tanssia ja puhua samanaikaisesti), mutta hyvin se luonnistui. Minäkin, tolppapolliisin vanha tuttu, maltoin nyt pitää kaasujalan kurissa, mutta silti matka tuntui menevän yhdessä hurauksessa.
Olimme ensimmäiset paikalle tulleet, ja Naapurinvaaran aina ystävällinen henkilökunta toivotti meidät tervetulleiksi. Vähitellen saapui lisää porukkaa, ja siinä käteltiin ja tutumpien kanssa jopa halattiin.
Alkulämmittelyt suoritettiin Suken ja Marimurun pitämän bugg-kurssin muodossa. Tuollainen pieni tanssikurssi parinvaihtoineen saattaisi sopia vaikka jokaisen palstatapaamisen alkuun. Kun joutuu pähkäilemään jonkun kanssa, että siis mihin suuntaan minun pitikään pyörähtää, ja kummalla jalalla nyt aloitetaan, ihminen tulee aivan toisella tavalla tutuksi kuin pelkästään kätellessä ja esittäytyessä.
Olin jostakin saanut sen käsityksen, että varsinainen tutustumistilaisuus alkaa vasta klo 20, joten kurssin jälkeen vaihdoin naistenhuoneessa vaatteita ja meikkasin kaikessa rauhassa. Kuulin jotain kättentaputusta ja silloin minua alkoi epäilyttää, oliko sittenkin meneillä jotain, missä olisi pitänyt olla mukana. Ja niinhän minä kuulin myöhemmin, että Rinsessa oli saanut kultaisen pinssin! Kyselin jälkeenpäin pariltakin ihmiseltä Rinsessaa, mutta hän ei silloin sattunut olemaan näkösällä. Ja senhän tietää, että kun tanssi alkaa, on melko epätoivoista yrittää bongata ketään.
Kun viimein pääsin sieltä naistenhuoneesta ihmisten ilmoille, osuin eteiseen juuri kun hääpari - eikun siis nyt jo vakiintunut aviopari!!! :) saapui paikalle. Aito ja Savonpoeka sanoivat, että kannattaa mennä naimisiin: pääsee ilmaiseksi tansseihin ja saa muutenkin kaikenlaista mukavaa huomiota.
Alkuseremonioihin tulin mukaan vasta siinä vaiheessa, kun arvottiin, siis ihan lappujen kanssa arvottiin, kuka tanssii kenenkin kanssa ensimmäiset valssit. Hieno idea! Varsinkin kun minä sain Breikin :)
Minun kanssani samassa pöydässä istuivat Hannele ja OmiA, joista jälkimmäisen kanssa olen viime kesänä tanssinut, tosin ilman että silloin tiesimme toisen olevan tanssinettiläinen. Tunturi oli uusi tuttavuus siinä vaiheessa. Pitkän matkan hänkin oli tullut.
Ennen tansseja oli vielä aivan erityisen mukava tavata Matin (siis palstan/palvelimen Matin) sisko Siru, ja saada terveiset Matilta.
Alkuvalssille pääsin siis onnettaren suoman parin kanssa, sen jälkeen haki joku oikea ihminen ;), sitten taas palstalainen ja jälleen oikea ihminen... Sitten taisin seota laskuissa ja kaikki muuttuivat ihan vaan ihmisiksi. Miehiä oli paljon, kuten Naapurinvaaralla aina on, ja tanssia sai kutakuinkin koko ajan mitä rivissä haettavana oli.
Kahdentoista tienoilla alkoi jo väsyttää armottomasti. Päätä särki ja jalkoihin koski ja tuntui, että eikö tämä ikinä lopu. Yritin tsempata itseäni jaksamaan, sillä eihän tällaisia iltoja todellakaan joka viikko ole. Tansseissa on aina hauskaa, mutta nyt oli näin paljon tuttuja tai muuten erityisiä viejiä, olisin niin mielelläni jaksanut.
Kurpille sanoin että väsyttää. Hän tarjosi ensin vasenta ja sitten oikeaa korvaansa, ja vaikka kuinka huusin, että väsyttää, kumpikaan korva ei suostunut kuulemaan moista sopimatonta sanaa.
Sitten tajusin, että olen ollut liikenteessä yhdeksän tuntia syömättä kunnolla koko aikana. Kävin hyvin varustetussa kahviossa pistämässä poskeeni meetvurstivoileivän ja join ison kupin kahvia. Päänsärky loppui siihen, ja olisin voinut tanssia pari tuntia lisää. Syöminen on hieno keksintö, kun sen vaan muistaa. Tanssi-illasta oli kuitenkin jäljellä enää vajaa tunti. Viimeiset valssit sain mennä tangona (!) Suken kanssa, eli valsseista valsseihin kesti se ilta.
Näiden lisäksi mieleeni jäi erityisesti masurkka, kahdetkin hitaat valssit, parit taitavasti viedyt fuskut, erittäin selkeästi ja miellyttävästi viety kuviohumppa ja monenmonet kauniit tangot ja muut hitaat.
Ilta ei kuitenkaan Jonnan ja minun kohdalla päättynyt viimeisiin valsseihin. Kun istuimme autossa syömässä eväitä ennen pitkää kotimatkaa, ikkunaan koputti nuori mies, joka kysyi, veisimmekö hänet ja hänen kaksi kaveriaan Vuokattiin. Katsoimme Jonnan kanssa toisiimme: muutama kilometri sinne tai tänne ei pitkää kotimatkaa kovin paljon pidennä. Päätimme ottaa viihteellä olleet pojat kyytiin.
Roudasimme tavarat takapenkiltä peräkonttiin ja sulloimme pojat takapenkille. Sen jälkeen söimme eväämme loppuun ja vastailimme kysymyksiin: "Oulusta ollaan. Juu, Ouluun ollaan menossa takaisin. Juu, ihan vaan tanssimaan ollaan ajettu Oulusta asti, eihän sieltä ole kuin vajaat parisataa kilometriä. Me tehdään tällaista joka lauantai."
Kun takapenkki hiljeni miettimään, miten hullujen emäntien kyytiin he ovat osuneet, me jatkoimme eväiden syömistä ja illan ruotimista.
Meidän puheissamme vilisi Tsemppiä ja Speedyä ja Sepeteeusta, ja se kuulosti varmaan vähän omituiselta, noin niin kuin normaali-ihmisen korviin. Kun minä hihkaisin, että minulla jäi Rinsessa sitten kokonaan näkemättä, yksi pojista tiedusteli varovaisesti, olemmeko ottaneet... jotain. Kaiken kukkuraksi minulla on automaattivaihteet, ja opastin ennen lähtöä Jonnaa, että keskellä on jarru ja oikealla kaasu. Tarkoitin vain, että kytkintä ei ole ollenkaan, mutta poikien korvaan tietysti kuulosti siltä, että kuskin paikalla istuu meistä se, joka ei ole eläissään ajanut autoa! :D
Takapenkiltä alkoikin kuulua mutinaa, että voitaisiin ehkä sittenkin ottaa taksi, mutta minnekäpäs poikaraukat sieltä enää pääsivät. Veimme kalpeiksi ja hiljaisiksi valahtaneet juhlijat asiallisesti majapaikkaansa, ja kun he (helpottuneen kiitollisina) kysyivät, mitä ovat velkaa, vastasimme, ettei muuta kuin että menette heti ensi viikolla tanssikurssille. Lisäsimme, että ei teidän edes meidän kanssamme tarvitse tanssia, kunhan ylipäätään tästä lähtien tanssitte :D
Lähdin kotoa lauantaina kello 15 ja olin taas kotona sunnuntaina kello viisi aamulla. Ehkä en ihan heti tee toista näin pitkää tanssimatkaa. Tai vannomatta lienee paras. Onko missään suunnitteilla mitään? :)