Järvenpään iloissa [Tanssipaikat] (-Jo 2007-02-26 10:59)
Kolmas kerta Järvenpään Tanssikeskuksessa viime perjantaina, ja ihanaa oli taas. Mutta kylläkin ihan erilaista kuin viimeksi. Kovin paljon uusia tanssituttavuuksia ei tällä kertaa ehtinyt tulla, kun kahden mieluisan kanssa tuli tanssittua sen verran ahkeraan, mutta eihän se määrä olekaan ratkaiseva, vaan laatu! Muutaman ihan uudenkin herkun kanssa tuli kyllä nautiskeltua, yksi löytyi naistentunnilla ihan sattumalta ja sitä tuli haettua peräti toisenkin kerran. Mukavalta tuntui, kun mies itse sanoi ääneen sen, miltä minustakin tanssiminen tuntui - hyvältä, oikein hyvältä. Toista hyvää viejää kannustin lähtemään lauantaina Auraan ja sunnuntaina Tarvashoviin, kun tämä muista syistä oli sinne seudulle menossa, vaikken itse ollutkaan; ajattelinpahan lähettää lahjan muille seudun naisille :).
"Näin on meillä Cometsissa opetettu", sanoi eräs herra viennistään, ja täytyy sanoa, että kivoja juttuja siellä Cometsissa opettavat - naisten likistelyä ja sen sellaista... ;-) Se vain harmillista, että viimekertaisella Järvenpään-reissulla minut hitaan valssin saloihin johdattanut herra ei ollut lainkaan paikalla (vaikka viimeksi sanoi siellä yleensä perjantaisin käyvänsä...). Mutta täytyy kyllä sanoa, että hitaasta valssista sain silti nauttia erään toisen viejän syleilyssä täysin rinnoin. Ja fokseista... ja fuskuista... ja tangosta... NAM! Voi olla, että tuli nupusteltua tämän herran kanssa enemmän kuin laki sallii, mutta minkäs sille mahtaa, kun tästä Kaakkois-Suomen lahjasta tanssinaisille niin harvoin saa nauttia, että täytyy kerralla ottaa enemmän sitten...
Ja sitten on vielä vähän hehkutettava, että kyllä Tanssiperhe vaan on ihana ja antelias! Yhdeltä sain suklaata, toiselta kyydin, muutamaltakin halauksen, yhdeltä kahvitaukoevästä ja eräältä... no, enpäs kerrokaan ;) ...mutta eräs antoi myös oman pinssinsä kadottamani tilalle! Tuo pinssi onkin sitten edellistäkin rakkaampi, kun on lahjaksi saatu. (Niin, jos joku löysi sellaisen viime sunnuntaina Tarvashovista, niin se on minun... missähän tiimellyksessä sekin putosi... mistä tulikin mieleen, että Tarvashoviin on jo kova ikävä, kun on päässyt kaksi viikkoa kulumaan ilman!) Tiedä sitten, annoinko minä kenellekään mitään, mutta hymyn ehkä sentään ja heittäytymiseni tanssin iloon - ja tässä vielä lämpimät kiitokset edempänä mainituista ainakin Marlenille & Eväälle, Nadille, Burlakalle ja Mutulle!