Tanssiin liittyvät tunteet [Tanssijat] (Topas 2007-01-26 12:18)
MardiJan 2007-02-04 3:23: Kyllä se mielestäni kuitenkin niin on, että jotain toivoessaan täytyy miehen useimmin se aloite tehdä. Ainakin olla siihen valmis. Haluamansa naisen vuoksi täytyy uskaltaa riski ottaa ja sitenkin tunteitansa ja luonnettaan osoittaa. Täytyy muistaa seuraava totuus: pienet riskit, pieniä voittoja. Suuret riskit, suuria voittoja. Odottamalla ja vain vastaanottamalla saa kaikenlaista kivaa, muttei kuitenkaan luultavasti sitä, mihin itse haluaa sitoutua.
Leevi 2007-02-07 10:30: Eikös täällä joku hiljattain viisaasti kirjoittanut jotenkin näin: pienet riskit = pienet voitot. Suuret riskit = suuret voitot. Eikös sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ole luvallisia..
Vähän tanssiteoriaa ja siihen liittyvän riskiteorian alkeiden kertausta.
Suuri riskinotto ei tarkoita välttämättä samaa kuin suuret voitot, yleensä pikemminkin päinvastoin. Ilman riskinottoa taas ei usein saa paljoakaan. Lopputulos riippuu riskinsietokyvystä ja riskienhallinnasta.
Riski = tuoton volatiliteetti, ei tuoton odotusarvo. Näitä ei pidä sekoittaa keskenään. Volatiliteetti (keskihajonta) tarkoittaa vaihtelua ääriarvojen välillä. Odotusarvo tarkoittaa tässä tekstissä tanssimaan pääsemistä.
Sama asia aivan yksinkertaisesti ja lyhyesti selitettynä yksinkertaisilla tanssiaiheisilla esimerkeillä, niin että jokainen sen ymmärtää.
Jos mies tulee tanssimaan vaimonsa kanssa ja tanssii vain hänen kanssaan koko illan, on volatiliteetti (vaihtelu) nolla (sama daami koko illan), samoin riski (ei pakkeja, koska hän siis tässä esimerkissä todellakin tanssii).
Toista ääripäätä edustaa tilanne, jossa ennestään tuntematon mies menee hakemaan tanssiin hänelle tuntemattomia naisia laidasta laitaan, myös itseään taitavampia tanssijoita. Tässä tapauksessa volatiliteetti on hyvin suuri, illan aikana pääsee tanssittamaan eritasoisia naisia ja pakkeja voi tulla useampiakin.
Silti näissä molemmissa tapauksissa odotusarvo voi olla yhtä suuri, nämä miehet saattavat tanssia aivan yhtä monta kappaleparia illan aikana. Edellisessä tapauksessa volatiliteetti ja riski ovat pieniä, jälkimmäisessä tapauksessa suuria. Suurta volatiliteettia voisi kuvailla siten, että kokemuksia tulee laidasta laitaan, hyviä ja huonoja.
Ei siis pidä sekoittaa odotusarvoa ja volatiliteettia suhteessa riskinottoon. Tanssittujen kappaleparien lukumäärä ei välttämättä riipu lainkaan riskinotosta, vaihteluväli ääriarvojen välillä sitäkin enemmän.
Toistojen lukumääräkin vaikuttaa asiaan, käytännössä sillä on kuitenkin lähinnä vain teoreettinen merkitys. Jos esimerkin miehillä koko illan aikana olisi vain yksi mahdollisuus hakea yhtä daamia tanssiin, niin silloin kannattaisi tietysti pelata varman päälle eikä ottaa mitään riskiä. Koska todellisuudessa toistoja (hakuja) voi tehdä kymmeniä illan aikana, niin se tarjoaa tilaisuuden kokeilla onneaan.
Turhan suurella riskillä ei oikeastaan voi voittaa sen enempää, päinvastoin. Jos koko illan on saanut pakkeja, jää tanssiminen vähiin. Jos mies maksimaalisella riskillä onnistuneesti tanssittaa daameja laidasta laitaan, niin saa paremman tanssimiehen maineen ja silloin riskikin taas vastaavasti pienenee, samoin volatiliteetti.
Johtopäätös on siis se, että riskitaso pitää suhteuttaa oman tanssitaitonsa ja riskinsietokykynsä mukaiseksi. Esimerkeissä vaimonsa kanssa tanssiva mies saattaa kaikesta huolimatta toimia hänen riskinsietokykynsä ja tanssitaitonsa huomioon ottaen maksimiriskin äärirajoilla. Jälkimmäinen mies taas voi tuntea olonsa pitkästyneeksi, kun ei ole siltikään riittävästi haasteita.
Aikalailla samat asiat pätevät elämässä muutenkin, myös parinvalinnassa. Joku uskaltaa yrittää yhä uudelleen ja uudelleen epäonnistumisista huolimatta. Toinen antaa periksi jo muutaman vähäisen kielteisen kokemuksen jälkeen, kun ei kestä enempää epäonnistumisia. Pitää vielä muistaa sekin, että jonkin asian toivominen (esim. lottovoitto) ei muuta sen todennäköisyyttä, ellei sitten ole kyse vuorovaikutuksesta näiden kahden asian välillä.