Aurassa edelleen väki vähenee [Tanssipaikat] (Jansku 2007-02-11 14:38)
No nyt on kyllä heti alkuun todettava, että hulinoinniksi laskettavaa toimintaa tuli kyllä harrastettua lähinnä Tarvashovissa (jollei miehen syliin hyppäämistä Aurassa sellaiseksi lasketa;), mutta yhtä kaikki - hieno viikonloppu kokonaisuudessaan!
TSS:n akrokurssi oli aivan huippu. Me ennestään mitään osaamattomatkin päästiin kokeilemaan kaikenlaista kivaa, ja jotain jopa opittiinkin! Tätä lisää!
Aurassa oli meikäläisen meno hiukan vaisua, kun suunnilleen joka neljäs peli täytyi pitää taukoa(!!), lihakset huusivat armoa akroilun ja yleiskunto flunssan jäljiltä. Auran tehokas tuuletus tuntuikin aivan liian tehokkaalta tuollaiseen tanssitahtiin, kun siis ehti välillä hiki aina jäähtyä. Niin, eihän siellä suuria väkimääriä ollut, mutta eipä ollut sitä ainaista ruuhkaakaan! Mutta ei se määrä, vaan se laatu: kyllä hyviä viejiä riitti ihan mukavasti kuitenkin. Erityisen kivaa oli päästä buggia sekä uuden että nyt jo "ihan vanhan" ja mieluisan tuttavuuden kanssa. Toinen näistä sanoi, että aiotko sinä lumota minut tuolla katseellasi, ja minä en kyllä aikonut, mutta kuitenkin se tanssi sujui oikein lumoavasti niin kuin illan kauneimmat foksitkin. Ja tosiaankin, erään boogien lopuksi sain hypätä kavaljeerin syliin, mikäs sen hauskempaa :). Eräs herrasmies tarjosi kahvilan antimiakin ja kerrankin en minä ahtanut leipää hirveällä kiireellä, vaan maltoin peräti kahden vuoron ajan istua eväitä nauttimassa.
Tarvashovissa sitten oli meno kaikkea muuta kuin vaisua. Vähän jälkeen viiden oli meidän kimppamme paikalla, ja humpalle sitten heti. Tällä kertaa kavaljeeri piti minusta niin tiukasti kiinni, ettei kukaan päässyt nappaamaan laukun jättämisvaiheessa. Siitä tulikin sitten elämäni ensimmäinen luisteluhumppa - oli salin lattia kuin peilijäätä, siinä kavaljeerin kanssa pelleiltiin ja liu'uttiin ja pyörittiin ja naurettiin vain. Minähän olenkin aina halunnut harrastaa jäätanssia:) Orkesteri osoitti aikamoista tilannekomiikkaa tai sitten silkkaa sattuman kauppaa oli se, että toisessa humppakappaleessa laulettiin jotain liukumisesta tai luistelemisesta...! En tiedä, mikä tuossa Tarvashovissa houkuttelee mut aina koettelemaan äänijänteitäni, mutta nytkin huusin täyttä kurkkua kappaleen lopuksi toistaen sen viimeisen sanan, mikä se nyt olikaan, "luistellaan", tai jotain...:-D
Ja heti humppien perään sain yhdeltä tutulta kavaljeerilta aivan upeat cha cha chá:t, ah, silkkaa iloa siis illan alku! Eikä se ilo lainkaan ottanut loppuakseen, villiä jivetystä, hilpeää swing-polkkaa, tunnelmallista foksia, kaunista tangoa, ainutlaatuista buggia ja vaikka mitä. Naistenhaulla olin aluksi liian hidas, en saanut niitä, joiden vienti ilahduttaa sydäntäni, päätin siis vaihtaa taktiikkaa. Tämä suurenmoisen nerokas mutta hieman maineen kannalta arveluttava taktiikkani tunnetaan muualla maailmassa nimellä syöksähtely. Kenenkään arvokkaan aikuishenkilön ei ainakaan tule sitä julkisella paikalla harrastaa. Kotioloissa toki aikuishenkilötkin voivat toisinaan syöksyä esimerkiksi sängyn alle, jos siihen tuntevat äkillistä tarvetta. Mutta naistenhaulla minä siis tunsin äkillistä tarvetta syöksähtää erästä mieluisaa kavaljeeroa hakemaan kun hänet kerrankin irrallaan näin. Ja niinpä syöksyin. Minkäs sille sitten mahtoi, että juuri samaan aikaan oli häntä lähestymässä toinenkin nainen, jota en minä lainkaan huomannut. Ulkopuolisten silmin näytti kuulemma siltä, että olin tahallani syöksynyt näiden kahden väliin, mutta niinpä se ei ollut. Mutta nopein voitti tämän kisan, niin kuin usein käy, tällä kertaa se satuin olemaan minä.
Toisessa naistenhakutilanteessa näytti siinäkin käyvän hiukan hassusti. Silloin ei kyseessä ollut tarkoituksellinen syöksähdys, vaan riviinpalautustilanteessa tapahtunut silkka yhteentörmäys, jossa minä tömähdin päin erästä miestä, ja varmaankin akrokurssilta oppimillani taidoilla pelastin tasapainoni tarrautumalla mieheen kiinni. Siinä käsivarret miehen ympärillä tasapainoillessani yritin sitten pelastaa kasvoni naamioimalla tilanteen hakukommervenkiksi tokaisemalla mitä kaunopuheisimmin jotakuinkin tähän tapaan: "Nyt kun törmättiin niin lähdettäiskö tanssimaan?" Tässä törmäyksessä kävi kuitenkin niin onnellisesti, että herra oli suostuvainen tanssimaan, ja minä taas mitä mieluimmin tanssin kyseisen herran kanssa.
Muitakin erikoislaatuisia hakutapoja Tarvashovissa nähtiin, eräs kavaljeeri esimerksi syöksähti polvilleen naistenrivissä istuvan ihanan tanssineitosen eteen, ja niin he tanssivat onnellisina ainakin niiden kahden tanssin loppuun asti.
Tarvashovista on sanottava, että siellä vaan on niin lämmin ja mukava tunnelma, että sinne tekee mieli jo vain senkin takia - tekee mieli sanoa, että melkein niin kuin Laurilan lavalla, ja sanonkin! (Mutta vain melkein - ei sentään ole Laurilan voittanutta.) Illan aikana saatiin kaikkia lajeja, ja Omenapuu-orkesteri kyseli loppuillasta toiveitakin kaikelta kansalta. Niinpä viimeiset valssit olivatkin masurkkaa :)
Taannoin sanoi eräs lavalta tuttu herrahenkilö muualla tavattaessa, että siellä (siis lavan ulkopuolella) näytän enemmän ikäiseltäni. No, syyn täytyy olla tämä: lavatanssit houkuttelevat esiin kaiken lapsellisuuteni, niin kuin tästäkin tekstistä hyvin näkee! Ehkäpä juuri siksi minulla on siellä niin hirmuisen hauskaa. Nyt on viikoksi ruvettava taas kuivaksi aikuiseksi, mutta ehkäpä ensi viikonloppuna taas...