Mikä olisi syntiä? Mikä ylittäisi säädyllisyyden? [Tanssijat] (4711 2006-10-31 10:52)
Nurkkatanssit
Sisällysluettelo
Nurkkatanssit 1
Sisällysluettelo 2
1 Johdanto 3
2
Nuorisokulttuuri ja nurkkatanssit 4
3 Nurkkatanssien
järjestäminen 6
4 Tanssilajit 9
5 Nurkkatanssien
vastustus 11
5.1 Nurkkatanssien lieveilmiöt 11
5.2
Tanssikiellot ja –rajoitukset 12
5.3 Herätysliikkeiden vaikutus
nurkkatansseihin 13
6 Nurkkatanssien aikakauden loppu 14
Viitteet 15
Kirjallisuusluettelo 16
1 Johdanto
Nurkkatansseja on järjestetty Suomessa 1700-luvulta lähtien. Nurkkatanssit olivat aina nuorison itsensä järjestämiä tapahtumia. Ne olivat aikanaan ainoita pelkästään tanssimista varten järjestettyjä tilaisuuksia. Nurkkatansseja on järjestetty kaikkialla Suomessa, joskin niitä on nimitetty eri puolilla maata eri nimillä: kemut, penskajaiset, paalit, hypyt, hieriäiset [2], hyppöökset, hypyt, tanssit, kalenat, pessakat, tupakaiset, köyrtanssit, öitsit, piirut, ryntyt, nurkkajumpit, synkiäiset, rymytanssit, kissanristiäiset, jne. [1]
Myös aiheen tutkijat ovat käyttäneet
nuorten järjestämistä tansseista erilaisia nimityksiä. Matti Sarmela käyttää
tutkimuksissaan yleisnimitystä kylätanssit, mutta rinnastaa sanan
nurkkatansseihin: "…kylätanssit, joista on käytetty nimitystä
nurkkatanssit…" [17] . Petri Hoppu taas käyttää teoksissaan nuorten
järjestämistä tansseista nimitystä tanssitupa. Nimitystä nurkkatanssit hän
käyttää tarkoittaessaan lähinnä salassa järjestettyjä tansseja. Osassa SKS:n
lähteissä puhutaan nurkkatansseista, kun tarkoitetaan silloilla, kallioilla
tai muilla vastaavilla paikoilla pidettyjä leikki- ja tanssitilaisuuksia.
Useimmissa lähdeteoksissa nurkkatanssit onkin ollut yleisnimi kaikille
nuorten järjestämille pelkästään tanssimista varten järjestetyille
tilaisuuksille ja tässä merkityksessä tuota nimitystä käytän tässäkin
kirjoitelmassa.
2 Nuorisokulttuuri ja nurkkatanssit
Yhteiskunnan alkaessa muuttua 1700-luvulla erä- ja kaskikulttuurista agraariseen kyläkulttuuriin, myös nuorten seurustelutavat alkoivat muuttua. Perheen ja suvun merkitys väheni ja kylän oman ikäluokan edustajien ja ystäväpiirin merkitys kasvoi. Suomalainen omaehtoinen nuorisokulttuuri alkoi kehittyä. Nuoriso alkoi kapinoida vanhoja tapoja vastaan ja alkoivat synnyttää omaa perinnettään. [1] [3] Nuoret alkoivat kokoontua omaksi joukokseen keinuille, juhlatulille ja kirkonmäelle. He alkoivat järjestää omia leikkitilaisuuksiaan, joissa leikittiin ja laulettiin, vanhemman väen seuratessa nuorten seurustelua. [1]
Nuorten sosiaalistumistapojen muutokset 1700-luvulla vaikuttivat siihen, että 1800-luvulle tultaessa nuoret alkoivat järjestää yhä enemmän omia tanssitilaisuuksia [4]. Seurustelu ja vapaa-ajan vietto alkoi keskittyä nuorison itsensä järjestämiin tanssitilaisuuksiin. Tanssittiin kallioilla, silloilla, riihissä ja niiden vanhempien tuvissa, joissa nuorten sallittiin viettää aikaansa isommalla joukolla. Käsityöillat ja muut perinteiset nuorten kohtaamistilaisuudet alkoivat jäädä pois. [1] Tanssitaidosta tulikin 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa tärkeä osa sosiaalistumista; se oli yksi keskeisimpiä vaatimuksia nuorisoryhmiin pääsemiseksi [5].
Nurkkatanssien kautta syntyi oikeastaan ensimmäistä kertaa nuorten ja vanhempien välille ristiriitaa [6]. Enää vanhempia ei huolittu mukaan illanviettoihin. Nuoret järjestivät tanssejaan, vaikka tanssimista "huvin vuoksi" ei aina hyvällä silmällä katsottukaan; liiallisen valvomisen ja huvittelun katsottiin häiritsevän työntekoa ja kirkossakäyntiä [1], ja vanhempien mielestä aviokelpoisuus tuli osoittaa työnteolla ja ahkeruudella tanssin ja huvittelun sijaan.
Nuoret nousivat uusissa riimillisissä lauluissa vanhoja tapoja, yhteisön kontrollia ja säätyavioliittoja vastaan, uusien paritanssien myötä päästiin pariin kiinni, seksuaalisymboliikkatansseja syntyi ja seuraleikkien peitelty erotiikka vaihtui avoimeksi seksuaalisuudeksi. [1]
Myös naisten asemassa tapahtui nurkkatanssien myötä muutoksia. Eläminen ja oleminen oli vahvasti yhteisön hallinnassa. Lisäksi elettiin miesten hallitsemassa talonpoikaiskulttuurissa. Nurkkatansseissa talon maineen ja ympäristön kahlitsemat nuoret naiset saattoivat "vaihtaa vapaalle", perhejuhlissa kun piti käyttäytyä ja olla suvulle eduksi. [1]
Tanssit olivat tärkeä vaihe siinä yhteiskunnan kehityksessä, jossa nuoret alkoivat muodostaan omia ryhmiään ja hylätä perinteistä perhe- ja sukusidonnaisuuttaan [7] [1]. Nurkkatansseilla on ollut historiassa merkittävä rooli nuorten itsenäistymisessä, sosiaalisessa kanssakäymisessä ja oman kulttuurinsa luomisessa [1].
Ruumillisuus
Monet tekijät, mm. yhteiskunnan maallistuminen, luokkajaon aiheuttama liikkuvan työvoiman lisääntyminen ja paritanssikulttuuri, olivat vaikuttamassa moraalinormien höltymiseen ja seksuaalikäyttäytymiseen, ja tämä näkyi erityisesti nurkkatansseissa. [1]
Paritanssit synnyttivät uuden tavan
tanssia. Kun menuetissa oltiin jo lähellä, niin nyt päästiin jo
"iholle". Tanssiessa oli lupa olla julkisesti fyysisessä
kontaktissa. Ei siis ihme, että tansseissa käytiin. Syntyi
seksuaalisymboliikkaa sisältäviä tansseja, joissa vihjattiin tai suoraan
esitettiin asiat niin kuin ne ovat; kertoivat sen, mikä mielessä liikkui.
Nurkkatanssit olivat otollista maaperää seksuaalitanssien tanssimiselle ja
esittämiselle. Uusien tanssien suoma fyysinen läheisyys antoi oman värinsä
aikansa seksuaalivallankumoukselle [1]
3 Nurkkatanssien
järjestäminen
Nurkkatanssi olivat kylän nuorison itsensä järjestämiä tansseja [1]. Nurkkatansseja varten järjestäjät vuokrasivat jonkun talon tuvan tai muun huoneen ja hankkivat sinne virvokkeita [8]. Jos tupaa ei tansseja varten saatu, tanssit järjestettiin riiheen tai autiotaloon. Kesäaikaan tansseja järjestettiin paljon myös mm. teiden risteyksissä, silloilla ja kallioilla. [8] [9]
Nurkkatanssien järjestäjinä toimivat yleensä pojat, jotka päättivät porukalla laittaa tanssit pystyyn ja levittivät sitten sanaa kylän nuorison keskuudessa [9]. Nuoret saattoivat päättää tanssien järjestämisestä myös spontaanisti yhdessä, mutta tällöinkin pojat huolehtivat tanssipaikan ja pelimannin hankinnasta sekä tanssijoiden paikallekutsumisesta [1] [10].
Talvisena sunnuntai-iltapäivänä kerääntyi tavallisesti nuorisoa muutamiin taloihin, joissa isäntäväki oli nuoria ja suvaitsevaisempia. Istuttiin tuvassa ja kulutettiin aikaa leikkipuhein ja leikkien parisilla oloa ym. Näissä tilaisuuksissa tavallisesti sovittiin tanssien järjestämisestä. Ensimmäinen tehtävä oli etsiä tanssipaikka. Sellaisia taloja, joissa annettiin tanssia, oli kylässä vaan pienempi määrä, joten useimpiin taloihin ei kannattanut ollenkaan poiketa niissä asioissa. Muutamia poikia läksi hakumatkalle ja kun he, useinkin pitkän kävelyn jälkeen, olivat saaneet tanssiluvan, palasivat he toisten luokse. Tällöin jakautui pojat tavallisesti kaksi miehisiin ryhmiin. Yksi ryhmä lähti noutamaan pelimannia, joita kaikissa suuremmissa kylissä oli ainakin yksi, tavallisimmin viulunsoittaja, myöhemmin myöskin harmoonikan soittajia. Toiset ryhmät hajaantuivat pitkin kylää, noutamaan tyttöjä, sillä tytöt eivät tulleet tansseihin ellei heitä kotoa noudettu. [10]Nuoret olivat valppaita huomaamaan, milloin jostain talosta lähti vanhempi väki sukuloimaan naapuripitäjään, jolloin usein oltiin matkalla yön yli. Silloin kokoonnuttiin tähän taloon tanssimaan ja seurustelemaan. [11]
Toiset ryhmät hajaantuivat pitkin kylää, noutamaan tyttöjä, sillä tytöt eivät tulleet tansseihin ellei heitä kotoa noudettu. Näillä matkoilla sai noutajat useinkin panna parhaansa, tytön äidin lepyttelemisessä ja taputtelemisessa. Isät eivät sekaantuneet asiaan. Kuului näet tapoihin että äiti aluksi jyrkästi kielsi tytärtänsä lähtemästä tuollaiselle hunskelimatkalle, varmistaen kieltoansa tuolla kaikkien aikojen vanhain ihmisten sanonnalla: "Ei minun nuoruudessani noin hulluja oltu". Vihdoin äiti leppyi ja lupasi tyttärensä matkaan monin varoituksin. Tällä tavoin kulki noutajat talosta taloon, missä vaan tyttöjä oli, aivan kuin nuottaa vetäen. [10]Soittajakin pyrittiin tilaisuuteen saamaan, ja hän saattoi tulla kauempaakin: kiertävät pelimannit olivat tuttu näky esimerkiksi Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa [9]. Kestitystä tavallisissa tansseissa ei ollut, paitsi joskus virvokkeita. Öitseissä, eli yön yli kestävissä tansseissa, tarjottiin teetä tai kahvia, joskus ruokaakin [8] [16].
Se työnjako olikin tärkeää, sillä oli taloja joista ei tyttöä tai tyttöjä päästetty minkä pojan mukaan tahansa, hakijan tuli olla tyttöjen vanhempien suosiossa ja luottamusta nauttiva [15].
Jos ei muuten saatu tanssia pystyyn, esim. jos ei tanssitupaan saatu lupaa, käytiin valesulhasissa talon tai torpan tytössä. Joskus tästä morsian ja sulhanen sopivat etukäteen joskus aivan morsiamen tietämättä mentiin sulhasiksi että saatiin tanssia. Tällaisia valemorsiamia olivat ikäneidot, joita muuten jo vähän ylenkatsottiin. Kihlajaistanssin jälkeen sulhanen sai mennä morsiamen viereen maata. Joskus tapahtui niin, että tästä seurustelusta tuli tosi avioliitto, mutta usein sovittiin niin, että sulhanen sai kihlansa huomisella takaisin. [26]Suurempia tansseja järjestettiin vain muutama kerta vuodessa, ja niihin saapui usein nuorisoa muistakin kylistä. Erityisesti suurtanssit painottuivat tiettyjen juhlapyhien yhteyteen: joulun ja loppiaisen sekä pyhäpäivän tienoille. Suurtanssit olivat myös siinä suhteessa erikoisia, että niihin saattoi osallistua myös aviossa olevia ja muita vanhempia ihmisiä, kun taas muuten nämä kävivät tuskin ollenkaan tansseissa. [19]
Kyllä niissä nurkkatansseissa tuli hypittyä aivan samoja kun paremmissakin perreissä [28].Tanssityyli lienee kuitenkin ollut nurkkatansseissa muita tilaisuuksia vapaampaa ja riehakkaampaa [27].
Tanssi alkoi valssilla ja olivat tavallisimmat tanssit siihen aikaan valssi, polkka ja polkkamasurkka, myöhemmin ilmestyi tyskapolkka. Tanssien lopulla, muihin kyllästyneenä, tanssittiin raatikkoon, vanhaa loikkaa ja Martin Vappua. Tanssittiin myöskin useita seuratansseja: esim. Frances (Ranskaa), fyrkanttia, kontraa, Hampurinpolskaa, ja jonkun näitten perästä Riianfaari (riihvaari). [10]Myös seksuaalitansseja tanssittiin. Niitä tanssiittinkin lähinnä vain nurkkatansseissa [35].
Kovaa mentihin fallsia, polokkaa, polokkamasurkkaa ja sottista, hoijakasta ja taatista puhumattakaan. Vanhoja ovat olleet minueeti, fintelska, piratuspolokka ja kehräätyttö ja Iipulikukkoo kaiketi jota meni vain pojat. [34]
Valssi, polkka, sotteesi, katrilli, sappu, kehruuvalssi, koirapolkka, titajenkka, hyppy-polkka, Martinvappo, Tiiterletska, Raatikkoo [33].
Ristikontra, Hoilola, viidenparin tolppa, maanitus, kerenski, polkka, padetbaani, raatikko ja jenkka sekä Kööpelivuoren taa [15].
Monet rivot tanssit olivat ennen kaikkea miesten tansseja, joko soolo-, pari- tai ryhmätansseja. Miesten tanssimista liittyy erityisen paljon polkkaan, jota miehet saattoivat tanssia keskenään pareittain. Jonkin verran tanssittiin myös miehet ja naiset keskenään tai pelkästään naiset. [36]Myös piiri-, laulu- ja muita leikkejä leikittiin, jos ei ollut pelimannia tai kun pelimanni piti taukoa [1].
Eipä ole juuri mieltä ylentävää katsoa jonkun iltakorvan oikein sydänmaassa kasvaneen kansan leikkiä ja tanssia. Erittäinkin huomiota herättävät nuo monenlaiset tanssit (Tolpat, hurjat, seilit ja ristikontrat): paljon raakuutta ja riettautta näkee silloin tanssissa esiintyvän. Tämmöistä menettelyä ei kumminkaan keskipitäjässä enää ole, vaan aino-astaan laitapuolella, erittäinkin Kaavin rajalla ja Suojärven reunamilla. Kaavilla nämä tanssit ovat hyvin yleiset, niitä tanssi melkein kaikki kansalaiset, paitsi sivistyneet, jos niitä joitakuita löytyy. [37]
…parasta ystävää, vettä kengässä, kivi vai kasvikuntaa, sormuksen kiertoa, arvaamista ynnä muuta. [15]
5 Nurkkatanssien vastustus
Valituksia tanssimisesta on esitetty yli 300 vuoden ajan. Valitukset ja
kiellot eivät kuitenkaan ole aina olleet samanlaisia, kuten eivät ole olleet
asenteetkaan. Aika ajoin tanssia on yleisesti arvostettu, eikä valitukset
ole kohdistuneet itse tanssimiseen. Toisinaan taas kaikki tanssiminen on
joutunut arvostelun ja paheksunnan kohteeksi, jolloin julkinen tanssiminen
on hävinnyt lähes kokonaan. [9]
Yhteisön paheksunta ei kohdistunut
itse tanssimiseen, vaan nuorten järjestämien tanssitilaisuuksien
aiheuttamiin haittoihin. Liiallisen valvomisen ja huvittelun katsottiin
häiritsevän työntekoa ja kirkossakäyntiä ja kulkiessaan yöstelymatkoillaan
ja hakiessaan sopivaa tanssitupaa nuoret valvottivat myös niitä, jotka eivät
näistä riennoista niin innostuneet. Myös nurkkatanssien mukanaan tuomat
lieveilmiöt huolestuttivat vanhempaa väkeä. Tanssia itsessään ei siis
pidetty pahana. Yhteiskunnallisesti tanssilla olikin merkittävä osa monissa
yhteisön tärkeissä tapahtumissa. [1]
5.1 Nurkkatanssien lieveilmiöt
Nuoret nousivat uusissa lauluissa vanhoja tapoja, yhteisön kontrollia ja
säätyavioliittoja vastaan, mutta monet rankemmatkin kapinoinnin muodot,
joita nuoriso harjoitti vanhempiaan ja vanhoja tapoja kohtaan, tiivistyivät
erityisesti nurkkatansseissa. [1]
Alkoholin käytön lisääntyessä ja
tullessa nuorison tavaksi muutkin lieveilmiöt lisääntyivät. Syntyi
tappeluita ja muita järjestyshäiriöitä. [1]
He tahtovat kohdata yöjuoksijoita, jotka usiammassa paikassa maalla tekevät niin sanomattoman paljon häiriöta. Ensinnäkin he valvottavat talon työväkeä ja puhuvat äärettömän törkeitä sanoja ja myöskin äärettömän törkeitä tapoja käyttävät. Noiden matkassa kulkevat tyttäret sitten pyhäiltoina paikasta toiseen, missä saisivat tanssia ja kaikellaista "vissakkaa" lyödä. [1]Yhteiskunnallisten muutosten aiheuttamat turhautumat, alkoholin käytön lisääntyminen ja puukko ovat huono yhdistelmä. Riitapukarit kohtasivat yleisillä nuorison kokoontumispaikoilla ja nuorten suosituin harrastus tuohon aikaan oli juuri nurkkatanssit. [1]