Kaikenlaisia hakuja [Pulina] (Karhunpennun hupiretki 2006-10-21 20:02)
Treeneissä harjoiteltiin VISEä. Naista vietiin kuin kottikärrejä ikään. Avartava kokemus jota päätin siltä seisomalta kokeilla käytännössä.
Siispä seuraavalla kerralla tanssivarustukseen kuului kenkien, vaihtopaitojen yms. perusvarustuksen lisäksi saksalaisvalmisteiset puutarhakärryt.
Vein kärryt hyvissä ajoin naisrivistön alueelle. Kärrien kädensijat olivat muovisina hieman rosoisen oloiset joten panin näppylähanskat kärriin mukaan.
Hain saksalaisevästäni kohteliaasti ensivalssille. Eipä antanut rukkasia (puin ne hanskat itse). Hyvin seurasi vientiäni; rullaavasti edettiin äänettömän eleettömästi. Eipä ennakoinut. Ohjattua suuntaa ja liikettä pyrki jatkamaan aivan kuin konkari ikään. Kaikenkaikkiaan antoi minun keskittyä vientiin liikoja häiritsemättä. Kappaleiden välinen small-talk tosin oli hyvin niukkaa.
Hyvästä alusta rohkaistuneena pyysin oitis tuplalle. Vautsi mikä vaste kahvoissa! Olin päällystänyt kumipyörän edessä olevan kaarevan metalliputken aiemmista tanssikerroista kertyneillä rukkasilla jottei parketti vahingoittuisi kädenalivienneissä. Fuskupyöritin kärrejä pystyasennossa myötä- ja vastaspinneihin: partneri ei tuosta hätkähtänyt, senkun vain nöyrästi seurasi.
Kahden parin jälkeen olin jo niin hikinen että piti lähteä tauolle. Palautin kärryni hanskoineen takaisin hakuriviin.
Tauolta palattuani huomasin evääni kadonneeksi. Sopimuksemme perusteella minulla oli lupa hakea muitakin mikäli teräseväällä flaksi kävisi, joten katselin hakurivistöä sillä silmällä. Katseeni kiinnittyi jostakin syystä haettavien kenkiin joista erottui eräät vaaleanpunaiset nauhalenkkarit joita päätin hakea.
Koska kyseessä oli kenkäPARI kysyin varmuuden vuoksi luvan sekä vasemmalta että oikealta kengältä. Vasen suostui mutta oikea epäröi, joten muitta mutkitta pyysin daamia riisumaan vasemman kengän koska oikea antoi "ehkäenmätiiä"-pakit.
Tanssin perinteiset humpat vaaleanpunainen vasen tanssikenkä kavaljeerinani. Vientini oli kevyttä mutta vastetta en liiemmin tuntenut. Kappaleparin jälkeen palautin kengän asianmukaisesti takaisin hakuriviin.
Illan aikana hain vielä kahta pinkkitoppia (pikapakit molemmissa tapauksissa), kirjavaa kookasta käsilaukkua sekä henkilökunnan pystymallista vaatenaulakkoa.
Vaiherikkaasta illasta huolimatta mieleni täytti levottomuus: mihin oli kadonnut upouusi tanssievääni näppylähanskoineen? Oliko hän kenties löytänyt vakaamman työntelijän? Päättyikö lupaavasti alkanut yhteistyömme tähän paikkaan?
Ei näkynyt eikä kuulunut. Illan päätteeksi pyörin vielä snurrbugat kahvion tarjoilukärrien kanssa kunnes pakkasin tavarani ja suunnistin yksin autolleni.
Parkkialueella karu totuus paljastui: Evääni nojaili itsetyytyväisenä Harvialan taimimyymälän pakettiauton takaoveen. Vakka oli kantensa löytänyt.
Hammasta purren, lasittunein katsein kaasutin ajokkini maantielle. Onkohan kotimainen sittenkin luotettavampi vaihtoehto?