Riittämättömyydestä ? Vetoomus !!!! [Tanssijat] (Vinkelis 2006-08-22 0:07)
Korostettakoon, että seuraavan vuodatuksen on kirjoittanut mies, jolla on siis tavan tansseissa käytännössä koko ilta aikaa toteuttaa itseään tanssilattialla.
Käytyä keskustelua lukiessa heräsi mieleeni kysymys onko tässä taasen kysymys ns. suomalaisuus-syndroomasta. Tiedättehän mm. jutun englantilaisesta, ranskalaiseta ja suomalaisesta, jotka kohtasivat elefantin ja tapahtumasta syntyneistä ajatuksista. Suomalaisenhan ajatukset pyörivät siinä, mitä norsu ajattelee hänestä. Emmekö me tosiaan uskalla elää ja olla omia itsejä? Ainako pitää olla mukana kysymys "mitähän toi/noi musta ajattelee"?
Minusta elämisen lähtökohtana tulisi olla ajatus eläminen lakien ja asetusten sekä vakiintuneiden tapojen mukaan toisia kunnioittaen.
Toisen ihmisen tappamisen tai pahoinpitelyn 'sopimattomuus' lienee yksiselitteistä meille kaikille. Samoin me tiedämme ja tunnemme käytöstavat: tervehtiminen tavatessa, kiitoksen sanominen, etuilun sopimattomuus ym. Toistemme kunnioitusta ovat mm. hygieniasta huolehtiminen ja etuilemattomuus.
Jos ihminen noudattaa sopivaa käytöstä toisten ihmisten läsnäollessa, niin ei hänen pitäisi tuntea riittämättömyyttä. Sama ehdot, ehkäpä tanssietiketin tuntemuksella lisättynä, ovat voimassa tanssipaikoilla. Näitä reunaehtoja noudattavalla miehellä on mielestäni oikeus olla tanssipaikalla ja nauttia olostaan. On hän sitten harjoittamassa sosiaalista liikuntaa, lievittämässä yksinäisyyttään, etsimässä puolisoa tai toteamassa osaavansa "tuhat ja yksi tanssikuviota". Hänen olemassa olonsa tanssipaikalla on oikeutettu, hänellä on oikeus hakea ketä tahansa naista tanssimaan ja hänellä on oikeus nauttia tanssimisesta kenen tahansa kanssa.
Kuten havaitsitte, minusta mies on tavan tansseissa diktaattori. Mutta enemmänkin hänen pitäisi olla valistunut yksinvaltias. Enemmän iloa hän saa, jos hän osaa tanssia ja vieläpä niin, että nainen pystyy vaivattomasti tanssimaan miehen viennissä. Lopulta siinä tulee tunne, että kaksi, jopa ennestään toisiaan tuntematonta, ihmistä sulautuisivat yhdeksi tanssiksi, yhdeksi kokonaisuudeksi kuuden minuutin hetkelliseen hurmioon tai hurmiolliseen hetkeen.
Kaikkien kanssa hurmiota ei saavuteta. Siitä huolimatta, arvon miehet ja naiset (riippuen hakuvuorosta), älkäätte vetäkö hernettä nenäänne, jos väärä ihminen hakee teitä tanssimaan. Hänelläkin on oikeus nauttia.