Naistentansseja jäi iso ikävä [Tanssipaikat] (Maruzella 2006-08-03 12:16)
Tanssitaitoinen ja hyvä tanssija ei voi edes teoriassa joutua istumaan koko iltaa, ellei ole lavalla yksin tai vähintään yksin oman sukupuolensa edustajana.
Tanssitaito on suhteellinen käsite, mutta selvästi ymmärrettävä. Tässä jutussa esiintyvä käsite "hyvä tanssija" on spesifikaatiota vailla. Termille ei siis löydy "speksiä", josta selviäisi se, mitä käsitteellä tarkoitetaan. Kuitenkaan se ei ole lainkaan sama kuin hyvä tanssitaito.
Näillä kahdella termillä voi osaltaan selittää sen, miksi jotkut pääsevät hyvin tanssimaan ja onnistuvat aina, toisilla taas on huonompi onni, vaikka tanssitaito olisi samantasoinen ja vieläpä hyvä. Kysymys ei ole niinkään tanssitaidon eroavuuksista, vaan asenne-eroista sekä taktiikasta ja kyvystä hallita riskejä.
Jos on tuntemattomana vieraassa tanssipaikassa, niin jonkinlainen taktiikka on oltava tai sitten on vain luotettava onneensa. Jotkut menestyvät pelkän ulkonäkönsä avulla. Jotkut taas osaavat markkinoida itseään mm. keskustelupalstojen kautta siten, että he kuuluvat siihen ryhmään, joiden kanssa kaikkien pitää päästä tanssimaan tunteakseen itsensä hyväksi tanssijaksi. Toiset taas yrittävät imartelemalla ja liehittelemällä päästä oikotietä sisäpiirin suosioon. Jotkut ovat muista syistä tunnettuja ja kuuluisia ja siksi heidän kanssaan halutaan päästä tanssimaan.
Taktiikka
Tämän taktiikan kuvaus koskee miehiä tuntemattomana vieraassa tanssipaikassa normaaliolosuhteissa. Naisilla on varmaan oma taktiikkansa.
Tanssipaikalla pitää olla jo hyvissä ajoin ennen tanssien alkua. Jo ensimmäinen valssi ja sitä seuraavat kappaleet ovat tärkeitä, niillä pystyy näyttämään tanssitaitonsa ja koska alussa on tilaa tanssia, niin nyt pääsee näyttämään todellisen osaamisensa. Pelkästään se, että ei uskalla mennä tanssimaan lähes tyhjällä lattialla ensimmäisiä valsseja parhaiden daamien kanssa, on osoituksena heikosta tanssitaidosta. Silloin ei ole paljoa lupauksia loppuillastakaan. Jos tämä alku menee hyvin, niin loppu onkin jo helpompaa.
Heti alussa pitää siis keskityttyä vain tanssimaan mahdollisimman hyvin ja näyttävästi ja on osattava valita hyvä daami, muuten saattaa "mennä reisille" koko loppuilta. Ensimmäisten kappaleparien jälkeen tanssitetaan tavallisia, kohtalaisen hyviä tanssijoita ja myös itseä vanhempia naisia. Tämä on tärkeää, muuten voi olla aika heikot mahdollisuudet loppuillasta. Heidän kanssaan pitää myös jutella rattoisasti.
Naistenhaulla hakurivin paikka on valittava tarkasti, varsinkin naistenhaun alussa pitää olla mahdollisimman neutraalissa paikassa. Sellaisessa paikassa, että nämä vanhemmat naiset uskaltavat tulla hakemaan. Siis näkyvällä paikalla vanhempien naisten kohdalla ja ehdottoman tärkeää on, että lähdetään tanssimaan kaikkien, myös aloittelijoiden kanssa. Se tanssitaitohan tuli näytettyä jo aivan alussa. Nyt on osoitettava se, että pakkeja ei jaella kenellekään ja tanssitaan kaikkien kanssa. Pukeutumisenkin olisi oltava neutraali, ettei kukaan luule liian hyväksi tanssijaksi, mutta jotenkin erottuu joukosta.
Pitää siis heti alusta pitäen luoda itsestään sellainen imago, että on hyvä tanssimaan, mutta siitä huolimatta tanssii kaikkien, myös itseään vanhempien ja aloittelijoidenkin kanssa eikä jakele pakkeja, käyttäytyy korrektisti, on siisti ja asiallinen. Tärkeää on päästä heti naistenhaun alussa tanssimaan. Muuten käy helposti niin, että joutuu istumaan koko loppuajan. Tässä ovat avainasemassa nämä vanhemmat naiset. He hakevat mielellään vähän nuorempia miehiä, jotka ovat hyviä tanssimaan ja juttelemaan. Näiden vanhempien naisten vanavedessä uskaltavat tulla hakemaan jopa aivan nuoret aloittelevat tytöt.
Illan mittaan täytyy välillä käydä tanssittamassa N-nurkassa majailevia separatisteja ja valita siihen aina sellainen tanssilaji jota itse osaa parhaiten ja pidemmän tauon jälkeen mielellään sellainen daami, jonka kanssa on tanssinut jo alkuillasta, sillä hän jo tietää miehen osaavan tanssia. Silloin muutkin siitä ryhmästä uskaltavat lähteä tanssimaan tuntemattoman kanssa.
Tällä taktiikalla pitäisi voida tanssia koko illan muiden lisäksi myös parhaimpien tanssijoiden kanssa ilman pakkien pelkoa. Taktiikka on myös siinä mielessä hyvä, että se tarjoaa harvinaislaatuisen win-win -tilanteen, siis tilanteen, jossa kaikki voittavat ja kukaan ei häviä. Koko illan saa tanssia ja monet tanssinhaluiset pääsevät hekin lattialle, myös nämä vanhemmat naiset ja aloittelijat.
Keskenään tanssivilla erillisryhmillä ei välttämättä tarvitse olla mitään taktiikkaa, he tanssivat aina keskenään eikä tanssitaidollakaan ole niin väliä. Sama pätee myös niihin, joilla on tuttuja paikalla tai peräti "eväs" mukanaan.
Riskienhallinta
Riskienhallinta on sitten oma lukunsa. Lähes kaikki pelkäävät pakkien saamista. Mitähän pelkäämistä siinä sitten on? Harvemmin missään muualla tulee eteen tilanteita, joissa tappion mahdollisuus on rajattu, mutta voiton mahdollisuus on rajaton.
Yleensä pahinta mitä tanssiin hakemisessa voi tapahtua, on saada pakit, ei sen enempää. Tappio rajautuu siihen. Voitolla taas ei ole ylärajaa, miehelle voi tarjoutua mahdollisuus päästä tanssimaan kauniin ja erittäin tanssitaitoisen naisen kanssa elämänsä parhaat tanssit, joita voi muistella lopun ikäänsä. Joku onnekas voi ehkä saada vielä jotakin muutakin.
Näin suurta voittoa näin pienellä riskillä voi tuskin mistään muualta saada. Jos ei uskalla ottaa riskiä ei menetä mitään, mutta ei myöskään saa mitään. Jos ei hae ketään tanssimaan, ei voi saada pakkeja eikä joudu tanssimaan epämieluisan henkilön kanssa. Silloinkin on vielä toivoa siitä, että joku toinen ottaa riskin ja tulee hakemaan. Ja jos pelkää vieläkin enemmän riskinottoa, niin silloin jää kotiin. Pienellä riskillä ja tanssittamalla vain muutamia tuttuja jää "voitto" pieneksi ja istumalla ei saa paljon mitään. Tämä johtuu riskin ja volatiliteetin välisestä suhteesta.
Tanssi-ilta pitäisi saada menemään nousujohteisesti, alkuillasta kannattaa olla varovainen, mutta loppuillasta voi jo ottaa suuriakin riskejä. Samoin pitää myös tuntea oma tanssitaitonsa suhteessa muihin tanssijoihin, eikä tietenkään pidä kiusata toisia hakemalla heitä tanssiin, jota itse ei osaa vähintään samantasoisesti.
Koska tansseissa on tuo ainutlaatuinen tilaisuus rajata tappio ja samalla kertaa korjata koko potti, niin sitä kannattaa tietenkin käyttää hyväkseen. Kokonaan toisenlainen on esimerkiksi tilanne, jossa ajetaan kesäillan hämärässä pahimpaan hirvivaara-aikaan autolla suurella nopeudella. Tässähän voiton mahdollisuus on rajattu (matka-ajan säästö muutamia minuutteja, ei kuitenkaan lisää varsinaista elinaikaa), mutta tappion mahdollisuus on rajaton (kuolema). Tällainen riskinotto on mieletöntä. Jostakin syystä monilla sosiaalisten tilanteiden pelko on niin suuri, että tällaisia riskejä otetaan, mutta ei uskalleta hakea tuntemattomia tanssimaan.
Pakkeja ei tarvitse pelätä. Jos joku kehuu että hän ei juuri koskaan saa pakkeja, niin se antaa aika heikon kuvan tanssitaidosta. Tällainen henkilö on yleensä sellainen, että hän tanssii vain ennestään tuttujen tai "täysin varmojen tapausten" kanssa. Hänen tanssitaitonsa on liian heikko tanssittamaan ketä tahansa, myös vieraassa paikassa täysin tuntemattomia tai sitten hänellä on väärä asenne. Silloin kun haetaan tanssimaan täysin tuntemattomia, niin kohtalaisen tanssitaitoinen saa pakkeja silloin tällöin ja tanssitaidoton saa niitä jatkuvasti. Tuttujen kanssa tanssiva ei tuntemattomia uskalla hakeakaan eikä voi siis pakkeja saadakaan. Vika voi tietysti olla muuallakin kuin tanssitaidossa, vaikkapa käyttäytymisessä. Ikä tai ulkonäkö ei kuitenkaan tunnu olevan se ratkaiseva tekijä.
Jos pitää itsellään oikeuden tanssittaa parhaita tanssijoita ja hyvinkin nuoria, niin silloin on myös kohtuullista pitää velvollisuutenaan tanssittaa myös aloittelijoita ja itseään vanhempia.
Joskus pakkeja joutuu suorastaan kerjäämään. Tavallisesti tanssitan illan aikana yli kahtakymmentä tuntematonta naista, joista vain muutamien kanssa olen tanssinut aiemmin. Yleensä kukaan heistä ei anna pakkeja. Ei edes se tuntematon ja ylimielisen näköinen nuori nainen, jonka luulisi kaikkein viimeksi lähtevän kanssani tanssimaan cha-chata. Kun oikein yrittää, niin voi epäonnistua jopa tässäkin. Silloin voi kuitenkin olla tyytyväinen.
Tällekin ilmiölle on selityksensä. Kun on koko illan aivan ensimmäisistä valsseista saakka tanssittanut kaikenlaisia ja myös näitä parhaita tanssijoita, niin silloin yleensä kaikki muutkin lähtevät tanssimaan. Jos taas on koko illan istunut eikä ole näyttäytynyt tanssilattialla, niin vain harvat uskaltavat lähteä tuntemattoman kanssa. Siis mitä enemmän tanssii, sitä varmemmin pääsee tanssimaan ja sitä vähemmän saa pakkeja ja päinvastoin. On siis monessakin mielessä "vaarallista" jäädä istumaan. Tapahtuu helposti niin, että aktiivisesti alusta saakka paljon tanssiva saa tanssia yhä enemmän ja enemmän ja penkille istumaan jäävä saa istua siellä koko illan.
Pakkeja täytyy saada silloin tällöin. Se auttaa pitämään jalat lattialla. Muuten käy helposti niin, että rupeaa kuvittelemaan itsestään liikoja. Se saattaa olla tuhoisaa, ylimielisyys ja oman tanssitaidon yliarviointi kostautuu nopeasti. Helposti tulee ahneeksi ja alkaa tanssittamaan vain parhaita tanssijoita ja kehittyy vääränlainen asenne. Kannattaa yrittää pysyä nöyränä ja jatkuvasti kehittää tanssitaitoaan. Jo senkin takia, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä paremmin on osattava tanssia. Hyvä tanssija ei jakele aiheettomia pakkeja eikä suuremmin valikoi tanssitettaviaan, hän osaa kyllä kävelläkin tarpeen tullen eikä käsilaukkukaan paljoa haittaa tanssimista. Hyvällä tanssijalla, joka osaa tanssia, on siihen myös varaa. Heikkotaitoisella menee vastaavassa tilanteessa koko ilta pilalle.
Jos kaikki toteuttaisivat tätä periaatetta (markkinavoimien vastaisesti) tanssia kaikkien kanssa, niin jokainen vuorollaan pääsisi tanssimaan. Tämä ei kuitenkaan käytännössä toteudu, koska joukossa on paljon välistävetäjiä, jotka suostuvat tanssimaan vain parhaimpien ja heille mieluisimpien kanssa.
Toiselta kannalta ajatellen, jos taas kaikki tanssisivat kaikkien kanssa, niin silloin muodostuisi jonkinlainen "tanssitakuun periaate" ja sen seurauksena aloittelijankaan ei kannattaisi opetella sen paremmin tanssimaan, koska hän menestyy kilpailussa aivan yhtä hyvin näinkin.
Kilpailu onkin se avainsana, vain vahvimmat ja parhaat pärjäävät. Jos ei pysy leikissä mukana, joutuu syrjään. Täytyy vain uskaltaa yrittää, pitää koko ajan kehittää itseään, on osattava "markkinoida" itseään tai sitten luovutettava.
Onni suosii rohkeaa. Minun onneni on se, että olen jo vanha. Siksi olen joutunut ja joudun edelleenkin jatkuvasti kehittämään tanssitaitoani pysyäkseni leikissä mukana.