Tanssimatkailua [Tanssipaikat] (Dr. 2006-07-09 19:16)
Tervehdys
Kesäloman kunniaksi koetan minulle uutta lajia, eli tanssimatkaraportointia. Tämä tulee nyt vähän myöhässä, kun olen muutenkin harrastanut matkailua vailla riittävää mahdollisuutta kirjoittamiseen. Tämä on neljän sivun pituinen jorina, joten pahoittelen mahdollisesti pitkästyttävää vaikutusta. Puran tässä kerralla kirjoitustarpeitani. Alussa on tanssipaikkakohtaisia vaikutelmiani ja lopussa muutama yhteenvetomainen ajatelmani.
Kesälomamatkailuni ulottui ensin veljeni luokse Vääksyyn ja siitä Vesivehmaan Jenkkapirtille torstai-iltana 29.6. Jenkkapirtillä esiintyi Joel Hallikainen ja bändi sekä FBI Beat.
Olin elämäni ensimmäistä kertaa lavalla naisten tansseissa. Jenkkapirtin lava on mielestäni vähän sokkeloinen yhdistelmä kahdesta eri aikaan rakennetusta hallista, jotka on yhdistetty oviaukolla. Miesten sijoittuminen oli aluksi ahdasta, kun miehet kaikkosivat kahvilakorokkeelle, jonne vei vähän hakemiseen ahdas portaikko. Se selvästi haittasi naisia heidän yrittäessään etsiä itselleen sopivia miehiä tanssimaan. Siirryin alun muutaman parin jälkeen lattian kahvilan puoleiselle reunalle odottamaan hakuja. Tästä paikasta naisten oli huomattavan paljon helpompi tehdä hakuja.
Tanssimusiikki oli vaihtelevaa. Hallikainen esitti levyttämäänsä musiikkia, joten hänen valikoimansa oli turhan yksipuolista hitaampaa ja nopeampaa ravintolamusiikkia. FBI Beat esitti normaaliin tapaan hyvää tanssittavaa musiikkia. Hämmästyttävän suuri osa porukkaa poistui Hallikaisen lopetettua.
Jenkkapirtillä oli ollut ennen tanssien alkua Tanssikkaan järjestämä tanssikurssi, joten paikalla oli jonkun verran tuttuja Kouvolan seudun naisia, jotka hakivat minua ensimmäisinä. En siis joutunut seisomaan seinäritarina, edes alussa, vaikka olin paikalla ensimmäistä kertaa. Hakuonneni oli hyvä. En joutunut seisomaan yhtään paria seinäritarina. Hakijat olivat kaikenlaisia iältään ja osaamiseltaan. Kaikkien kanssa onnistuin saamaan aikaiseksi paritanssia. Muutama oikein helposti vietävä ja osaava nainen kruunasi tämän illan.
Tuttuja pinssittäriä oli muutama paikalla ja pari uutta tuttavuutta. Mukava kokemus nämä naisten tanssit.
Perjantaina 30.6. ajelin ensin Lammille vanhempiani katsomaan ja sitten illalla Tuulokseen Kapakanmäelle, jossa esiintyi Isto Hiltunen ja bändi sekä Helmi.
Olin toista kertaa tanssiurani aikana Kapakanmäellä. Illan musiikillinen anti oli ennakkoon minulle hieman arvoitus. Hiltunen oli tässä uudelleen keikkailun lavoilla aloittaneiden artistien sarjassa toinen edellisen illan Hallikaisen jälkeen. Hiltunen ja bändi saavat treenata vielä jonkun verran, ennen kuin heidän musiikkinsa muuttuu minua tanssimaan innostavaksi. Nyt suhtauduin siihen sillä tavalla, että se on suurin piirtein oikeatahtista perusmelua tanssimisen mahdollistamiseksi. Helmi taas esitti ammattitaitoisesti mukavan vaihtelevaa perustanssimusiikkia.
Väkeä oli alussa aika vähän. Pokkasin ovesta lukien ensimmäisen naisen ensimmäiselle valssille. Illan kuluessa tanssiväkeä valui sopivasti lisää paikalle ja suuntasin hakuni enemmänkin naisten rivin orkesterikorokkeen puoleiseen päähän. Paikalla oli jokunen edellisen illan Jenkkapirtiltä tuttu nainen. Aika hauska ilmiö oli se, että muutama nainen, jota tanssitin vuosi sitten edellisellä Kapakanmäen käynnilläni, muisti hyvin vuoden takaisen vierailuni. Löysin illan aikana muutaman minua oikein mukavasti lattareissa ja swing tansseissa seuraavan naisen, joten ilta oli tanssillisesti oikein onnistunut.
Illan viimeisille seteille sain pyynnön tanssittaa samaa mukavaa Daamia loppuun asti, kun tanssikansa oli jo huvennut aika vähäiseksi. Lupasin tanssittaa häntä niin kauan kuin hän vain jaksaa. Hiltusen bändi huolehti viimeisestä setistä enempi reippaammalla musiikilla aina kahteen asti yöllä ja yhteistuumin jätimme illan viimeiset parit tanssimatta.
Vaikka musiikki ei minua juuri innostanut, niin nämä olivat tunnelmaltaan hyvät tanssit.
Lauantaina 1.7. ajelin viikonlopuksi Turkuun sukuloimaan. Minulla oli samalla vakaa aikomus käydä Lounais-Suomen lavoilla tanssimassa. Kohteeksi valikoitui kahden tutun Turkulaisen pinssittären kanssa käydyn viestien vaihdon jälkeen lauantaille Ämyri ja sunnuntaille Laurilan lava.
Lauantaina 1.7. Ämyrillä oli tähtenä Tapani Kansa ja bändi sekä Varjokuva. Kansa oli näiden uudelleen lavakeikkailun aloittaneiden artistien sarjassa kolmas ja ehdottomasti paras.
Ämyri osoittautui pitkänomaiseksi lava. Alussa oli hyvin tilaa, mutta Tapani Kansan alkaessa esiintymään oli lava jo aika täynnä. Naisten rivi on koko lavan pitkän sivun mittainen ja miehet seisovat vastaavasti keskellä lavaa. Hakuvaiheessa syntyy miltei läpäisemätön ryysis, joten opin nopeasti taluttamaan Daamit vastakkaiselle puolelle, josta vähitellen tanssisuuntaan kiertäen hakualue ehtii tyhjentyä, kun sinne asti päästään. Kansan fanittajat tukkivat myös kulkua ensimmäisen tolpparivin kohdilla. Paikalla taisi olla jonkun verran vanhempaa Tapani Kansan vuoksi tanssimaan tullutta porukkaa. Minun piti olla aika tarkkana ja yritin suojella kulloistakin Daamia kolhuilta. Yhtään pahaa törmäystä ei tainnut tulla. Monta läheltä piti tilannetta kyllä oli.
Kansan bändi ei ollut kovin vakuuttava. Maestro itse oli hyvässä vedossa ja musiikki oli oikein hyvää ja tanssittavaa. Varjokuva oli hyvä monipuolinen itsensä. Minä pidän heidän otteestaan soittaa nopeat ilman turhaa löysäilyä. Aika hiki tuli kyllä näissä tansseissa.
Tanssitettavat olivat kaikki kahta tuttua pinssitärtä lukuun ottamatta ennestään minulle tuntemattomia. Yksi kultaisen pinssin Daami oli myös paikalla ja sain tanssittaa häntä pariin otteeseen. Laskujeni mukaan minulla on vielä kaksi kultaista pinssitärtä tanssittamatta. Ehkä minulla on joskus onni tavoittaa myös heidät.
Kaikenlaisia naisia tanssitin ja muutama oikein osaava sattui kohdalle. Tanssillisesti tämä ilta ei noussut kovin korkealle. Hauskaa silti oli ja toivon kaikkien minun kanssani tanssineiden Daamien viihtyneen hyvin.
Viimeisenä tässä neljän tanssi-illan putkessa oli sunnuntaina 2.7. Laurilan lava, jolla orkesterivaihdon myötä esiintyi Esteri. Esteri soitti mukavan monipuolista hyvää tanssimusiikkia.
Laurilan lava osoittautui pieneksi, pyöreäksi ja idylliseksi paikaksi ilmeisesti entisen maatalon pihapiirissä. Tirvan lava täällä kaakossa päin muistuttaa Laurilan lavaa aika paljon. Paikka tosin on aivan erilainen.
Alussa väkeä oli vähän, mutta lopulta aivan riittävästi. Tuttua Turkulaista pinssitärtä lukuun ottamatta haettavat olivat minulle ennestään tuntemattomia. Eräs nuori nainen onnistui yllättämään minut pistämällä minut pyörimään edellään myötäpäivään purkiessani kävelyhumpassa itseäni Daamin oikeasta kainalosta. Toisella kerralla onnistuin jo aavistamaan Daamin yrityksen :)
Mukavia naisia onnistuin löytämään Laurilan lavalta tanssitettavaksi. Ilta oli tanssillisesti kohtuullinen ja tunnelma oli hyvä. Toivottavasti tanssittamillani naisilla oli myös mukavaa.
Tämän tanssimatkailun myötä totesin jälleen kuinka erilaista on käydä itselleni ennestään tuntemattomilla lavoilla. Näillä lähilavoilla käyvät minulle enimmäkseen tutut naiset, joiden tanssitaidosta minulla on ainakin jonkinlainen käsitys ja joistakin erittäin hyvä tuntuma yhdessä tanssimisen myötä. Tutuilla lavoilla minulle on yleensä aika hyvä mahdollisuus löytää haluamani Daami tietylle tanssilajille tai seuraavaksi sopiva usean naisen joukosta.
Näin tanssimatkaillessani Daamit ovat yleensä lähes kaikki minulle ennestään tuntemattomia ja ruuhkatansseissa on vaikea saada kuvaa siitä miten eri naiset tanssivat. Siksi asennoiduin jo matkalle lähtiessä siten, että en pysty jokaisella tanssiparilla viemään Daamia siten kun ehkä haluaisin. Tanssillisten hienouksien sijaan yritin keskittyä löytämään hyvän paritanssifiiliksen kaikkien tanssittamieni naisten kanssa. Jokaisena iltana löytyi totta kai myös muutama upeasti seuraava nainen, joiden kanssa sitten pääsin enemmänkin siihen tanssilliseen hurmaan. Varmaan muutama heistä olisi toivonut minun myös osaavan viedä heitä vielä paremmin. Muutaman naisen kanssa pääsin myös fiilistelemään, eikä se ole oikeastaan tanssitaidosta kiinni, vaan yhteensopivuudesta.
Turun tuttujen pinssittärien kanssa tuli myös juteltua kaikenlaista. Tulin vastanneeksi myös siihen kysymykseen, että miltä se tuntuu kun kohdalle osuu Daami, joka ei osaa tanssia ja seurata vielä niin hyvin, että pystyisin viemään heitä haluamallani tavalla? Vastasin siihen, että se riippuu Daamin asenteesta. Jos Daami on haluton ja flekmaattinen, niin silloin oma tunnelmani on pilalla. Kun huomaan, että Daamia jännittää ja hänelle on vaikeata seurata vientiäni, niin helpotan ja yksinkertaistan niin paljon kuin on tarpeellista. Turun reissulla tulin jotain syystä opettaneeksi fuskun perusjuttuja useammalle Daamille. Minulle riittää hyvään tunnelmaan se kun näen minkälaisen onnistumisen ilon jo perusaskeleenkin oppiminen tuottaa. Silloin tunnen onnistuneeni viemään Daamia siten, että tuloksen on paritanssia ja hyvää tunnelmaa. Ei minun iltani mene pilalle tällaisten Daamien kanssa. Suurin piirtein yhtä usein osuu kohdalle myös sellainen Daami, jonka kohdalla saan laittaa vientitaitoni aivan äärimilleen.
Oli myös hauska huomata miten eri puolilla Suomea samoja tanssilajeja opetetaan ja tanssitaan vähän eri tavalla. Turun seudulla useimmat osaavat naiset huomasivat heti, että olen jostain muualta. Useimmat totesivat, että Turun suunnalla monikaan ei vie periaatteessa tuttuja kuvioita samalla tavalla kuin mitä minulla on tapana viedä tai, että jotkut kuviot olivat heille uusia. Todennäköisesti tämä johtuu siitä, että eri alueilla on omia vahvoja vaikuttajia etenkin seuratanssin perusteiden opettamisessa.
Suuri perusopetettavien joukko tanssijoita oppii perusteet eri alueilla samalla tavalla kuin alueen vahva vaikuttaja niitä opettaa. Opettajilla on jokaisella oma tyylinsä opettaa ja painottaa eri asioita. Tämän huomaa varmasti jokainen, joka käy eri opettajien kursseilla. Samalla myös toivottavasti huomataan, että seuratanssissa ei ole yhtä ainoata oikeata tapaa tanssia, viedä ja seurata. Paritanssi ja parille tanssiminen ovat se mihin mielestäni tulee pyrkiä.
Tämä tanssimatkailu oli oikein virkistävää. Tanssin kaikkien kanssa, jotka kanssani halusivat tanssia. En antanut enkä saanut yksiäkään pakkeja hakualueella. Jouduin valitettavasti kieltäytymään tauolla hikeä kuivatessani, koska en halua valua hikeä Daamin päälle lähitansseissa.
Tanssimatkani oli mielestäni onnistunut. Tämä on tietysti taas epätasa-arvoista suhteessa siihen, että 41 vuotias tanssipaikan miehille ennestään tuntematon nainen lähtisi tanssimaan uuteen paikkaan ja pääsisi tanssimaan jokaisen haluamansa parin. Onnekseni olen mies ja todennäköisesti kilpailutekijäni ovat vielä kohtuullisen hyvin kohdallaan.
Hyviä kesälomatansseja. Dr.