Kohtaamisia [Tanssijat] (Elisa 2006-06-11 14:27)
Mies oli surumielisen näköinen ja haki hitaille, surullisille kappaleille. Hän sanoi, että on joskus osannut tanssia, mutta ei enää. Hän oli asunut ulkomailla, eikä siellä tanssita niin kuin Suomessa.
Minusta hän tanssi tangoa niin kuin suomalaiset tangoa tanssivat, ja sanoin, että minun mielestäni hän tanssii hyvin. Mutta ei se häntä näyttänyt ilahduttavan. Ajatteli kai, että naiset ne kehuvat viran puolesta.
Kuten hyväntuulisuus, myös surumielisyys tarttuu. Toisen kappaleen puolessavälissä kurkkuani kuristi, ja olin jo valmis antamaan kyynelten tulla, ripustautumaan hänen kaulaansa ja parkumaan oikein kunnolla. Pyytämään häneltä lohdutusta omaan kipuuni. Mutta kappaleen päätyttyä mies ei vilkaissutkaan silmiini, ja sain pitää kyyneleet omana tietonani.
Naistentunnilla hain häntä humpalle, ja vasta haettuani kauhistuin, että ainakaan humppaa siellä ulkomailla ei varmasti tanssittu. Entä jos hän ei osaa ja tuntee itsensä nolatuksi? Mutta mies näytti ilahtuvan hausta, ja vei kaksi humppaa vetävällä, joustavalla askeleella niin kuin suomalaiset miehet humppaa vievät. Minä hymyilin, ja vihdoin surumielinen mieskin hymyili.
Sen jälkeen en häntä enää nähnyt. Luultavasti en näe häntä enää koskaan, mutta hänen hymynsä saatteli minua koko kotimatkan ajan.
On naisten tunti. Mies istuu tanssisalin perimmäisessä nurkassa, hiljaisena, miettien maailman syntyjä syviä. Ohitse liihottelee tanssituttu neito. Tanssiparinsa olkapään yli hän heittää katseen, joka sanoo: "Mitä sinä siellä vielä teet? Seuraavaksi on sinun vuorosi." Mies nousee paikaltaan, kävelee hakuriviin kohti vastaan rientävää tyttöä. He tanssivat parin, joka miehestä tuntuu aivan liian lyhyeltä.
Musiikki taukoaa ja mies avaa silmänsä. Neito on poissa ja hämäläisenä hän tietää pelin menetetyksi. Tuo tavallisten ihmisen joukkoon eksynyt enkeli ei koskaan kuulisi neljää ansaitsemaansa sanaa: "Kiitos, sinä pelastit päiväni."