Täydelliset tanssit Pavilla [Tanssijat] (Josef 2006-06-08 16:37)
Viime keskiviikkona menin jälleen Paville. Apein mielin, mutta kuitenkin odottaen jotain uutta – ehkäpä tänään kaikki olisi toisin.
Pääsin kuin pääsinkin lipunmyynnistä uutuuttaan sileä pääsylippu kädessäni. En kompastunut portailla, järjestymies toivotti tervetulleeksi, narikassa ei esitetty hauskoja kommentteja kesätakistani, jota isä kertoi käyttäneensä Viipurissa ennen ensimmäistä maailmansotaa.
Parketilla oli täysi vilske meneillään. Jostain syystä päätin tänään ottaa härkää sarvista, tai siis lehmää utareista: menin ja pokkasin nirppanurkan valovoimaisimmalle neidolle. Ilahtuneesti hän tarttui käsivarteeni ja lähti kanssani parketille. Foksi soi. Taitoni rajoittui kävelyyn. Neito ihasteli tyyliäni ja kertoi osaavansa jo useita kävelytyylejä: joku pyylevä herra oli opettanut hänelle hauskaa ankkakävelyä.
Olin typertynyt. Ilmassa oli jotain uutta. Kaikkialla hymyileviä pareja tanssin pyörteissä. Tuossa mentiin helikopteria keskellä kiertouraa ja foksaajat ohittivat heinämiehinä heiluvat kädenalittajat miten parhaiten taisivat. Jotkut huikkasivat ohimennessään ihailevia kommentteja. Tuolla tanssivat palstalta tutut kiistakumppanit kaikessa sovussa tanssin pyörteissä ilkamoiden.
Entäs tuo sitten. Palstallakin moneen kertaan teilattu limanuljaska tanssi poski poskea vasten nuoren neidon kanssa. Nuljaskan kädet olivat nyt asiallisesti. Neito nautti tanssista hurmioituneena.
Olin täysin typertynyt. Paikalla oli vain iloisia ihmisiä. Kukaan ei saanut eikä antanut pakkeja. Jos joku ei osannut, häntä innolla opastettiin ja neuvottiin. Käsilaukkutätien käsilaukuille eräs tunnettu vanhempi tanssijaherra oli perustanut käsilaukkuparkin. Soittajat olivat säätäneet volyymit kohdalleen eivätkä arvostelleet lavaltaan tanssirahvaan taitoja. Toivomuksia sai esittää ja kaikki ne täytettiin. Hakuvuoroista ei ollut väliä: jos välillä haettava olikin jo ehtinyt aloittaa oman hakunsa, haettiin tulevassa olevasta vaihtelusta iloiten haettavan vieressä olijaa.
Olipa nämä tansssit. tanssin jokaisen kappaleen mitä iloisempien ja ihanampien neitojen kanssa. Hamboa soitettiin juuri tarpeeksi. Täyden kympin ilta!
Viimeisen valssin jälkeen jalkojani kuumotti, paitani oli likomärkä, sydän pamppaili rinnassa ja hengästytti. Käänsinkin autoni keulan Kuusijärvelle keskustan sijaan. Juuri kun olin hyppäämässä Kuusijärven vilvoittavaan veteen, huomasin vedessä tutun miehen. Presidentti Ahtisaarihan se!
- Mikäs sinut tänne on tuonut?
- Rauhanneuvottelut.
- Eikös
se Indonesia tilanne ole ratkeamassa ja Kosovossakin edistytään?
- Siitä ei ole nyt kyse. Olen käynyt läpi paljon rankempia neuvotteluja
Pavilla.
- ???
- Olen hieronut rauhaa eri tanssijaryhmien ja
tanssijoiden ja muusikoiden ja henkilökunnan välillä. Olin siellä viime
lauantaina ja sunnuntaina. Oli niin kova vääntö, että oli pakko tulla
jäähdyttelemään. Pikkuhiljaa alkaa jo viilentyä.
Uituani ja kyseltyäni Maralta viimeisimpiä kuulumisia maailmalta, lähdin ajalemaan kotiin päin. Matkalla pohdin Pavin rauhan riittävyyttä Nobelin palkintoon.