Tuuppimisen makua Tanssikrouvissa [Tanssipaikat] (Jerryjee 2006-01-07 18:31)
Rakkaudesta on hyvä muistaa, että sen voi jakaa neljään eri tasoon.
Rakkauden alussa on vietti, joka on voimakas ja täysin hallitsematon ja jolle ei siis voi mitään. Vietti on jonkinlaista elämänvoimaa ja se saa ihmiset ja eläimet tekemään uskomattomia tekoja. Vietin toteuttaminen taas on kokonaan toinen asia. Vietti eli libido voi myös sublimoitua jalompaan muotoon, vaikkapa taiteeseen.
Viettiä seuraa seksi, joka on pelkästään mekaaninen toiminta ja jolla vain toteutetaan viettiä, ei muuta. Tämä on jo enemmän tahdonalainen. Nämä kaksi astetta kuuluvat yhteisenä eläimille ja ihmisille. Ihminen voi kontrolloida seksiä tahdonalaisesti.
Kolmannella tasolla on erotiikka, jossa seksiin liittyy nyansseja. Siihen kuuluu toisen huomioon ottaminen, ymmärtäminen ja se on sekä henkinen että fyysinen ilmiö.
Neljännellä tasolla, kaikkein jaloimpana on rakkaus, joka on henkinen ilmiö sen lisäksi että siihen voi liittyä myös seksiä. Se on siis kaukana pelkästä vietistä.
Silloin kun tanssitaan satunnaisten partnereiden kanssa, näistä neljästä tasosta tulee kysymykseen lähinnä vain tuo vietti. Itse asiassa juuri se taitaa vetää ihmiset tanssimaan.
Ei kukaan normaali ihminen ole kiinnostunut tanssimaan yksin tai samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa. Vietin ohjaamana partnerin valintaa vastakkaisestakin sukupuolesta kiinnostavat kaikkein eniten parhaassa hedelmällisessä iässä olevat henkilöt, siis 18 - 30 -vuotiaat ja joilla on hyvät geenit. Ikää ei tuntemattomista voi päätellä muutoin kuin ulkonäön perusteella. Kauneus tunnetusti korreloi nuoruuden kanssa. Nuoruus on välttämätön, mutta ei riittävä ehto kauneudelle. Nuorikin voi olla fyysisesti rujo, tarvitaan vielä hyvät geenit. Nuoruus ja kauneus yhdessä takaavat siis sekä hedelmällisyyden että hyvät geenit. Kauneus tarkoittaa sitä, että kasvoiltaan ja vartaloltaan vastaa mahdollisimman hyvin vallitsevan kulttuurin kauneusihannetta.
Näistä lähtökohdista taas jotkut ovat löytäneet selityksen sille, miksi vanhemmat ja varsinkin varakkaat tai huumorintajuiset miehet kiinnostavat nuoria naisia, mutta se onkin jo eri juttu.
Tässä astuu sitten mukaan peliteoria, joka taas selvittää sitä, miten kunkin kannattaa pelata korttinsa saadakseen itselleen mahdollisimman edullisen lopputuloksen. Liikaa ei kannata tavoitella, muuten voi jäädä kokonaan ilman ja ponnistelut menevät hukkaan. Liian vähäänkään kannata tyytyä, se on alisuoriutumista. On siis tiedettävä myös oma paikkansa arvoasteikolla. Joku toinen voi selittää tarkemmin tähän liittyvän peliteorian ratkaisumallit.
Siinä taitaa olla selitys sille, miksi eräät pääsevät muita paremmin tanssimaan, tanssitaidosta riippumatta. Muille on kuitenkin lohdutuksena se, että jokin muista kolmesta rakkauden korkeammasta asteesta voi kohdistua myös heihin.
Tanssissa ei siis primus motorina ole kovin ylevä tahdonalainen toiminta, vaan lähinnä kaikkein alhaisin aivotoiminta, vietti. Se voi kyllä myöhemmin päätyä jalompaan muotoon, seksiin "vällyjen välissä" tai myöhemmin jopa rakkauteen.
Ensimmäisenä ollaan siis vietin kohteena. Ihmisen vanhetessa hänen kiinnostavuutensa viettien kohteena vähenee, mutta hän voi olla edelleen seksin, erotiikan ja rakkauden kohteena. Lopulta sitten enää pelkän rakkauden kohteena, jos sitäkään.
On myös hyvä muistaa, että rakkauden vastakohta ei suinkaan ole viha, vaan välinpitämättömyys.
Onkohan se todellakin näin yksinkertaista?