Toimiva suhde, voisiko se löytyä tansseista? (pitkä jorina) [Tanssijat] (Dr. 2006-01-13 1:22)
Tervehdys
Tuulispää toivoi toimivan parisuhteen määrittelyä. Se on itse asiassa helppoa. Toimivan parisuhteen kumpikin osapuoli on parisuhteeseensa tyytyväinen. Mitä se tyytyväisyys sitten on? Onko se suhteen toimivuutta vai onnellisuutta tai toivottavasti kumpaankin? Sen varmaan jokainen tietää omalta kohdaltaan.
Aion kirjoittaa tässä jutussa omasta mielestäni ihanteellisen parisuhteen tunnusmerkeistä. Tämä liittyy tanssimiseen sikäli, että ensin täytyy olla otolliset olosuhteet parisuhteen syntymiselle, jotta on parisuhde jonka toimivuutta voi miettiä. Näistä olosuhteista tanssin osalta rakennan tämän jutun lopussa aasin siltaa tämän viikon palstakirjoitteluun viemisestä, seuraamisesta, seuranhakemisesta ja pakittamisesta.
Olen sitä mieltä, että yksikään vapaa sielu ei jätä tilaisuutta käyttämättä, jos syntyy kiinnostava kontakti kahden ihmisen välille. En usko, että kukaan sitoutumaton jättää ihastumatta tilaisuuden tullen sillä perusteella, että on "vain tanssimassa". Tuon käsitteen omistan vain niille tansseissa kävijöille, jotka ovat henkisesti sitoutuneet suhteeseen toisen ihmisen kanssa.
Jokainen tanssipaikalle tullut ja tanssimaan haluava on myös seuran etsijä. Jokainen tanssimaan haluava etsii tanssiseuraa. Paritanssi edellyttää myös välittömän kontaktin syntymistä tanssipartneriin. Seuraa sosiaalinen vuorovaikutus tanssiparin välillä. Väitän, että tanssin aikana kontaktissa toiseen ihmiseen voi aistia myös paljon kummankin vuorovaikutuksen osapuolen persoonasta, elämän asenteista ja arvoista. Ne taas ovat sen mahdollisen parisuhteen onnistumisen kannalta tärkeitä. Suhteen syntymiseen tietysti tarvitaan myös kontaktin lisäksi se kummallinen maaginen yhtäaikainen kemia, joka saa ihmisen ensin kiinnostumaan toisesta ihmisestä, sitten ihastumaan ja rakastumaan.
Ihanteellinen parisuhde ja sen sisällä rakkaussuhde ovat mielestäni arvostamista, kunnioittamista, luottamista, sitoutumista, jakamista ja halua rakastaa toista. Käytän tässä kohtaa puolisoa tarkoittamaan parisuhteen osapuolia. Ihanteelliseen parisuhteeseen kuuluu puolison mielipiteiden arvostaminen, hänen kunnioittamisensa ihmisenä, puolisoon luottaminen ja suhteeseen henkisesti sitoutuminen. Jakamisella tarkoitan arjen asioiden jakamista, niin kuin puolisot yhdessä sen haluavat tehdä. Myös tunteet tulee jakaa, ovat ne sitten vihaa, välittämistä, empatiaa, hellyyttä, tukemista, rakkautta tai intohimoa. Tunteet ovat aina läsnä ja vaikuttavat parisuhteeseen haluamme tai emme. Siksi niistä pitää keskustella ja ne pitää jakaa toiselle. Parisuhde ei mielestäni toimi, jos puolisot eivät kykene kuuntelemaan toisiaan ja pysty puhumaan tunteistaan toisilleen.
Vihkikaavassa on suuri totuus, vaikka en usko avioliittoon instituutiona. Siinä kysytään haluatko rakastaa (myötä- ja vastamäessä). Siinä ei kysytä rakastatko. Kaikissa suhteissa rakkauden määrä vaihtelee. Oleellista on halu rakastaa toista. Vihkikaavan sanoin: kaiken se kestää, kaiken se kärsii. Tuon halun kun kadottaa, on sitä todella vaikeata löytää uudelleen ja useimmiten jäljellä ei ole kuin eroaminen rakkaussuhteesta.
Parisuhteen ja rakkaussuhteen muodostaa kaksi ihmistä ja kummallakin tulee olla halu rakastaa toista. Kukaan ei muodosta suhdetta yksin. Kukaan ei myöskään riko suhdetta yksin. Puolisot rikkovat suhteensa ihan yhdessä. Vaikka ensin näyttäisi siltä, että toinen on syyllinen, on sillä toisella myös ollut aina oma vaikutuksensa siihen, miksi toinen, se syyllinen, on sen rakastamisen halun itseltään hukannut. Tästä tulen siihen johtopäätökseen, että ihanteellisessa parisuhteessa elävät osaavat hoitaa parisuhdettaan ja ylläpitää omaa ja toisen halua rakastaa toisiaan.
Ihmisten elämänarvot toisten ihmisten arvostamiseen, kunnioittamiseen, luottamiseen, sitoutumiseen ja yhteisen jakamiseen näkyvät siinä kuinka ihmiset käyttäytyvät tanssilattialla. Heidän puheensa, elekielensä, hakeminen, vieminen ja seuraaminen heijastavat mielestäni kaikkia luettelemiani ihanteellisen parisuhteen arvoja. Mielestäni noiden arvojen puuttuminen näkyy hyvin tämän viikon palstakirjoittelun räikeimmissä esimerkeissä viemisestä, seuraamisesta, seuranhakemisesta ja suhtautumisessa tanssiin kieltäytymisestä. Esimerkiksi erogeenisia alueita luvatta tietoisesti koskettamaan pyrkivä tanssipartneri ei mielestäni paljon arvosta ja kunnioita toista ihmisenä. En ainakaan minä usko sellaisen ihmisen kanssa solmivani parisuhdetta.
Valitettavasti sitä rakastamisen halua on kaikkein vaikein saada tanssimalla selville. Molemminpuolinen kiinnostumien ja sitä seuraava ihastuminen voi saada alkunsa jo niillä kolmella ensimmäisellä yhteisellä tanssiaskeleella, tai se voi leimahtaa tutun tanssikaverin kanssa vasta useiden yhteisten tanssittujen kilometrien jälkeen. Siellä missä on ihmisiä, on aina mahdollisuus kontaktiin. Tanssit ovat aina tilaisuus ja mahdollisuus kahden vapaan sielun kohtaamiselle.
Terveisin Dr.