Kansalaisten oikeuksien myyminen mediayhtiöille [Musiikki] (Ripe 2005-09-26 16:07)
Kiinnostuin lain valmistelussa tapahtuneista käänteistä, jotka rönsyilivät yllättäen kaikkialle muualle, kuin varsinaiseen asiaan. Ryhdyttiin puhumaan muinaisesta CD-tekniikasta ja siihen liittyneistä epästandardin mukaisista lieveilmiöistä. Ryhdyttiin myös määrittelemään tekniikoita ja teknisiä yksityiskohtia, jotka lain voimaantultua voivat olla suurinpiirtein yhtä käyttökelpoisia kuin NMT-puhelin. Mitä järkeä tässä on? Sitäpaitsi lakiehdotus sivuuttaa monelta kohdaltaan perustuslain ja EU:n peruskirjan periaatteet sekä kilpailulainsäädännön. Siinä puututaan tiedon hankitaan, viestintäsalaisuuteen ja kolmannen osapuolen vastuuseen. Mitenkähän suhtauduttaisiin lakiin, jossa linja-autoyhtiö haastettaisiin oikeuteen pankkiryöstön avustuksesta koska ryöstäjä saapui ryöstöpaikalle bussilla.
Gramex tai muut tekijänoikeusjärjestöt eivät aluksi kiinnostaneet minua ollenkaan, ennenkuin selvisi, mistä moiset lainkäänteet ovat peräisin. Luulin järjestöjen toimivan matalalla katteella ja siirtävän edunsaajilleen valtaosan tuloistaan. Näin ei kuitenkaan näyttäisi olevan. ESEK:in ja Gramexin välinen kytkentä tuntuu tätä taustaa vasten epäilyttävältä. Kulttuuria tukevia yhdistyksiä vastaan minulla ei ole mitään, mutta ihmettelin, miksi ESEK on voimakkaasti ylijäämäinen ja saa sen lisäksi tukea yhteiskunnalta. Eikö rahalle löydy käyttöä vai onko niin, ettei vain haluta näyttää kirjanpidossa kaikkia Gramexin voittoja. Melkoisen iso summa lahjoitetaan varmuuden vuoksi pois, mutta pidetään kuitenkin saatavilla. Eli onkohan ESEK mitenkään Gramexista riippumaton.
Mitä taas tulee levy-yhtiöiden toimintaan, en ole törmännyt kummallisuuksiin. Se ei tarkoita, etteikö niitäkin voisi olla. Ovathan levy-yhtiöt voittoa tavoittelevia yrityksiä, joiden johtajat olisivat epäpäteviä, elleivät käyttäisi kaikkia tilaisuuksia hyväkseen ansaitakseen enemmän. Myös jakeluyhtiöt ja levykaupat näkisivät mielellään levyjä myytävän enemmän. Molemmilla tahoilla olisi siis selvät intressit mahdollisimman tiukan lain lobbaukseen, mutta taitavat ymmärtää, että sellainen ei kuitenkaan olisi hyväksi liiketoiminnalle. Siispä ovat mieluummin diplomaattisesti hiljaa.
Kuluttajan kannalta huolestuttavin piirre on se, että tekijänoikeudet eivät rajoitu musiikkiin, vaan koskevat kaikkia teoksia. Siis myös kuvia, elokuvia, kirjoja, pelejä, tietokoneohjelmia, jne. Musiikki puhuttaa eniten, mutta on kuitenkin sangen vähämerkityksinen. Jos esim. Gramexille tai Teostolle annetaan oikeus tunkeutua piraattilevyjen jäljittämiseksi kenen tahansa tietokoneeseen ja rahastaa ties millä perusteella, mitähän tapahtuu kun Bill Gates saa vihiä tästä laista. Häneltä eivät panokset heti lopu jäljityksessä eikä oikeusasteissakaan. Laissa on nimittäin on myös tiedostojen muokkausta koskevia pykäliä. Huh huh, en halua kuvitella enempää... Georg Orwell on muutenkin liian ajankohtainen...
Olisiko sitten hyviä rakentavia ehdotuksia? Valitettavasti ei, jos tietäisin hyvän tavan, olisin kertonut sen jo aikaisemmin. Kysyit myös, pitäisikö kaikkien voida kopioida kaikkea vapaasti. Ei tietenkään. Miten juuri äänilevyteollisuus on juuttunut tähän kopiointiin, eihän se ole estänyt Microsoftiakaan keräämästä mielettömiä voittoja. Jotkut pelituottajat ovat pärjänneet prosentuaalisesti vieläkin paremmin. Käytännön raja on kummassakin tapauksessa vedetty siihen, että se joka yrittää ansaita laittomilla kopioilla, on rikollinen. Toki periaatteessa kuka tahansa, joka tekee kopion, syyllistyy samaan, mutta heitä ei erityisemmin jahdata. Mutta laittomien kopioiden ilmaiseen massajakeluun internetissä on sitten taas puututtu. Mitähän levyteollisuus voisi oppia tästä?
Minä en usko, että levymyynti juuri lainkaan kasvaa, vaikka levyt tehtäisiin mahdottomiksi kopioida (se ei tosin ole edes teknisesti mahdollista). Teinit ostavan suurimman osan myydyistä levyistä. Teineillä on rajoitettu määrä rahaa käytettävissään levyostoksiin. Enempää ei sitten löydy. Ja asia, mikä tuottajia ja musiikintekijöitä varmasti korpeaisi, olisi ostajien kriittisempi suhtautuminen ostoksiinsa. Kokonaismyynti tulisi jakautumaan toisella tavalla. Suosikit vahvistaisivat asemiaan entisestään. Tuottajien riski kasvaisi ja uusien musiikintekijöiden asema vaikeutuisi.