Valssi, nykyopetuksella uhanalaistuva tanssilaji [Tanssilajit] (Marcos 2005-06-21 9:59)
SAATESANAT
Tästä aiheesta käytiin kaiketi vuosi sitten aikamoinen kiista, jossa itse olin osallisena. Oli kyse valssin kahdesta eri tanssityylistä, "pappavalssi" vastaan "foksivalssi", niillä nimillähän niitä taisimme kutsua. Lopputulemana päädyttiin siihen, että kukin valitkoon sen tyylin, josta pitää eniten.
Tästä asetelmasta haluaisin jatkaa eteenpäin, en junnata samaa kiistaa uusiksi. Keskustella asiasta mielestäni vielä pitäisi. Siis mitä tehdä, jos valssia opetteleva tanssija ei tiedä, mitä vaihtoehtoja hänelle on olemassa? Tanssijoilla pitäisi olla mahdollisuus saada tuntumaa molempiin tanssityyleihin.
JOHDANTO
Valssi on tylsää... Jätän valssit väliin… Kun tulee valssia, silloin käyn tankkaamassa... Tanssimme valssin foksina/buggina/ ....
Tällaistahan on kuultu, jotain tuosta tälläkin palstalla.
Jos kielteinen suhtautuminen valssiin, varsinkin nuoremman tanssijapolven keskuudessa jatkuu, on valssi tanssilajina pian uhanalaisessa asemassa. Pian samassa asemassa kuin polkka, yhdet parit illassa. Minusta tuontyyppinen kehitys on ikävää ja huonosti perusteltua.
Luulen tietäväni myös oleellisimman syyn tähän valssin aliarvostukseen. Mielestäni se on aika pitkälti tanssityylissä. Valssi tanssitaan monesti erittäin pystyssä, ylävartalo/kokovartalokontaktissa (no, ei nyt jalat sentään), vaste on joko täysin neutraali (ei vastetta) tai sen on pariin päin, foksin tyyppisesti. Tämä tanssityyli näyttää uskomattoman yleiseltä eteläsuomalaisilla lavoilla. Aika harvoin näkee vauhdikkaasti etenevää "liitovalssia", on joko vanhojen pariskuntien köröttelyä tai nuorempien/keski-ikäisten pystyssä tapahtuvaa, hitaan ja hengettömän oloista, foksityyppistä liikkumista. En epäile, etteikö kaksi huipputanssijaa saa uudemmasta tyylistä vauhtia ja iloa irti, erityisesti, jos luovat siihen dynamiikkaa ja vauhtia kuviovariaatioilla. Mutta tavalliselle tanssijalle valssi tuolla tyylillä on tylsää, liiketuntemukseltaan ”köyhdytettyä foksia”.
PERINTEISEN LAVAVALSSIN TEKNIIKASTA
termejä (termit ovat kirjoittajan omia):
Liiketuntemus: näköaistin, korvan tasapainoelimen ja lihashermojen välittämä kuva tanssijan omasta liikkeestä, myös kosketusaistin kautta välittynyt kuva oman parin liikkeestä
Tanssin liikedynamiikka: tietylle tanssilajille tyypillinen liikkuminen, liikkeen kiihdytysten, jarrutusten jne. voimakkuus ja ajallinen sijoittuminen tanssin askeleisiin
Mielestäni valssiin (lavavalssiin, kuten kantamuotoonsa, Wienervalssiinkin) kuuluu vaste parista poispäin, siis molemmat tanssijat nojaavat lievästi ulospäin käännöksissä. Näin riippumatta siitä, tanssitaanko ilman vartalokontaktia vai vartalokontaktissa lantion kohdalla (jolloin vaste ylävartalossa on parista poispäin, lantiossa neutraali tai mahdollisesti lievästi pariin päin. Tyyli toimii hyvin, jos tanssijat ovat suunnilleen samanpituisia, tanssiminen ilman lantiokontaktia antaa kuitenkin enemmän pelivaraa ja pieniä virheitä anteeksi). Tämä mielestäni on tanssin luonteenomainen piirre, koko sen dynaamisuuden ja tanssihauskuuden lähde. Jossain määrin samaa liiketuntemusta voi saada tangon pivot-käännöksessa (kaiketi riippuen siitä, miten sen tekee). Valssissa vain tuota tunnetta saa samaan aikajaksoon mahtumaan huomattavasti enemmän. Valssi on siis liiketuntemukseltaan erilainen tanssi, sen tuleekin olla ja siinä on sen olemassaolon oikeutus.
Tuo nojausefekti käännöksessä voi olla suhteellisen tasainen, valssia voi tanssia hyvin tasaisesti ja ilman mainittavaa painonpudotusta (niiaus). Vielä hauskempaa on mielestäni efektin (vasteen) dynaaminen muuntelu, voima, jonka daami tuntee selässään ja kavaljeeri kädessään, vaihtelee.
Ajatellaan täyskäännöksen (360 astetta) muodostuvan kahdesta tahdista, joihin yhteensä mahtuu kuusi iskua ja kuusi askelta. Nojausefekti on suhteellisen olematon ensimmäisellä tahdilla. Toisen tahdin ykkösellä (mies selin tanssisalin kiertosuuntaan) tapahtuu miehellä voimakas mutta pehmeä nojausefektin lisäys. Nainen vastaa nojaamalla itse ulospäin vastaavasti. Efekti vaikuttaa niin kauan kuin vartalon painonpudotuskin, siis ykkösaskeleen ajan. Efektiä ei pidä liioitella, koko tanssi menee siitä vain rikki. Hartialinjojen on pysyttävä yhdensuuntaisina. Jos kääntymisiä halutaan jatkaa, voidaan käsittääkseni jossain määrin efektiä hyödyntää myös ensimmäisen tahdin ykkösellä, toisen tahdin ykkönen kuitenkin dominoi, se on moottori, joka syöttää pyörivään systeemiin energiaa ja ”kiihdyttää valssin liitoon”.
Karkeasti arvioisin (viime päivien kokeilujen perusteella), että maksimivoima voi olla suuruusluokkaa 2 kg (tai vielä tieteellisemmin, suuruusluokaltaan 20 N) tai selvästii sen ylikin, henkilöiden painosta, lattian liukkaudesta, halutusta tanssinopeudesta jne. riippuen. Efektin saa aikaan kallistuminen ("kaatuminen"), painopisteen pudotus ja työntö jalalla. Liike on täysin luonnollinen ja syntyy itsestään, jos vain haluaa kokeilla. Jonkun täytyy vain sanoa: kokeile tätä. Ainakaan niillä, asiasta tietämättömillä daameilla, joiden kanssa olen asiaa kokeillut, ei ole ollut vaikeutta (siis jos ovat tiedostaneet tuon mahdollisuuden). Miehen osalta en osaa sanoa. Oletan, että mahdollista on myös työskentely, jossa nainen toimii tismalleen samoin 1. tahdin ykkösellä kuin mies 2. tahdin ykkösellä, kumpikin vuorollaan ”vie” tanssia eteenpäin (ongelmaksi saattaa muodostua ohjaaminen lavaolosuhteissa). En ole varsinaisesti kokeillut.
Varoituksena, esitetty tyyli kykenee tuottamaan voimakkaasti etenevää tanssia, on myös osattava hallita nopeuttaan ja ohjata.
Mielenkiintoista kyllä, mielestäni mainittuun "foksityylin" soveltaminen hitaaseen (englantilaiseen) valssiin ei saa aikaan kovinkaan mainittavaa liiketuntemuksen köyhtymistä, jos lainkaan. Daamit ovat monesti tottuneet tanssimaan tämänkin tanssin ylävartalokontaktissa, vaste mieheen päin. Siinä tapauksessa itsekin tanssin niin. Luulen tyylierojen pienuuden johtuvan siitä, että hitaassa valssissa tanssin dynamiikan ja liiketuntemuksen pääkomponentit ovat osin erilaiset: hidas rytmi, joka edellyttää hyvää tasapainon hallintaa, pitkät askeleet ja syvä niiaus luovat kylliksi dynaamisuutta kummallakin vastetyypillä. Lisäksi hitaaseen valssiin käytetään yleisesti rikkaampaa kuviovalikoimaa, joka sekin lisää tanssin dynaamisuutta, antaa uusia liiketuntemuksia.
Onko minulla mitään uskottavaa näyttöä perinteisen valssityylin miellyttävyydestä? On.
1. Kertyneet kommentit alkaen 80-luvulta aina tuoreimpiin kommentteihin sunnuntaisista Kolmilammin tansseista (koitin viikonlopun kolmena iltana analysoida valssin tanssimistani).
2. Saamani sähköposti (unohdetaan nyt se, että ne on kirjoitettu minulle, ajatellaan pikemminkin, että kommentit puhuvat tietynlaisen valssityylin puolesta), viestit ovat eri henkilöiltä, jotka ovat (edelleen) palstan aktiivikirjoittajia ja hyviä tanssijoita. Ensimmäinen tuli valssikiistan aikoihin, toinen myöhemmin (ajoittuu syksyn alkuun :-)). Olen omavaltaisesti lainannut tähän minulle laitettua tekstiä, uskon että kirjoittajat sen minulle anteeksi antavatt, koska tarkoitus on hyvä, haluan hälventää sukupuuton uhkaa meille mieluisan tanssin kohdalla.
” Voi vain sinulle kertoa, että ne kerrat kun olemme valssanneet yhdessä ovat olleet hyvin, tunteella ja selkeästi vietyinä illan helmiä. Oli tyyli sitten ollut "muodissa tai ei". ”
”Kiitos itsellesikin, esim valssit olivat parhaat (ihan oikeesti) mitä olen koko kesänä tanssinut.”
3. Tanssiminen ja keskustelut Päivin kanssa ihan äskettäin. Käsittääkseni Päivi oli asiassa aika lailla samoilla linjoilla. Kertoi ihan viime aikoina saaneensa tuntumaa mainitsemaani valssityyliin (Matin kautta, vähäsen minunkin), se oli hänelle uutta.
Tietäen, minkälainen kokemus ja näkemys Päivillä on tämän päivän tanssin saralta ja tietäen, miten osaava tanssija hän on, pitäisi tämän viimeistään laittaa hälytyskelloja soimaan. Nuoremman tanssijapolven keskuudessa perinteisen tyylistä valssia ei eteläisimmässä Suomessa tunneta/tanssita/opeteta! Mutta milloin opetus on katkennut, vai onko se katkennut ollenkaan, onko vain valssin tanssimisen traditio katkennut eteläisimmässä Suomessa?
VALSSIN OPETUS
Kaikissa muissa tanssilajeissa on mielestäni lavoilla menty taidollisesti huikeasti eteenpäin. Lisäksi on tullut paljon uusia tansseja. Ainoa tanssilaji, joka minun silmääni vaikuttaa selkeästi taantuneen, on valssi. Ongelma kulminoituu selvästi nuorempaan tanssijapolveen, mahdollisesti eteläisimpään Suomeen, jossa tanssien osaaminen muutoin on kaikkein korkeimmalla tasolla. Vanhemman polven naispuolisista tanssijoista useimmat ymmärtävät yskän, jos viejä pyrkii mainitulla tyylillä viemään. Osa nuoremman polven tanssijoista pyrkii sen sijaan sinnikkäästi säilyttämään neutraalin vasteen, kaikesta huolimatta.
Ihmettelen, kenen maun mukaan muutos opetuksessa on tehty. Vai onko se globaalia tuontitavaraa? Onko se uuden opettajakaartin nimekkäimpien edustajien käsialaa? Vai onko se tanssiseuraohjaajien työn tulosta? Vai sitä, ettei valssia opeteta lainkaan, mainitaan vain, että mennään askelilla yks, kaks, kolme, jonka johdosta ihmiset kopioivat tyylin (vasteen) heille tutusta tanssista, foksista.
Heitän tämän kysymyksen nuoremman polven ohjaajiemme nimikaartille, heistä tulee tässä mieleeni Timo Arstila sekä Pirjo ja Tommi Koivula, kun en muita tunne (toki on erittäin mahdollista, että heillä ei tämän asian kanssa ole mitään tekemistä). Samaten heitän sen muille tanssinohjaustyötä tekeville. Samoin kovin mielelläni kuulisin kommenttia Raili Laineelta, joka on tälle palstalle ajoittain tanssinopettajan näkemystä asioihin tuonut.
YHTEENVETO
Teoreettisesti kyse on pienehköstä asiasta, tanssimisesta erilaisella vastetyypillä. Seikan käytännöllinen merkitys tanssilajille on kuitenkin erittäin suuri. Vaikutus liiketuntemukseen on valtava, tanssi muuttuu oleellisesti toiseksi, voisi kai jopa sanoa että eri tanssiksi. Muutos on kokeneelle tanssijalle hyvin helppo toteuttaa.
Siis kokeile "pappavalssia". En suinkaan halua yrittää saada ketään luopumaan "foksivalssin" tanssimisesta, jos se loppujen lopuksi mieluisimmalta tyyliltä tuntuu. Kirjoitan tämän siksi, että opettajat/aloittelijat/kokeneemmat tanssijat tiedostaisivat, että on olemassa toinen, alkuperäisempi, monien mielestä selkeästi hauskempi tapa valssin tanssimiseen.
Vähäsen jotain samantapaista yritin tässä raapustuksellani saada aikaiseksi minulle rakkaan tanssin suhteen kuin Yrjö Kokko sai kirjoillaan aikaan uhanalaisen laulujoutsenen elinmahdollisuuksien suhteen. Minä yritin ainakin.
Marcos