Treffi -liitteen artikkeli (Dragon 2002-01-31 11:44)
Mitäs mieltä tanssinharrastajat ovat seuraavasta artikkelista:
"Tanssisalin debytantit - Aksun ja Annikan ensi askeleet
Viereiseen pöytään istahtaa nuoripari. Mies laskee pöydälle keltaisen Fantan ja kaksi muovimukia. Jokin mielikuvista sentään pitää paikkansa. - Nää ihmiset on ihan eri näköisiä kuin odotin. Monet on pukeutuneet toppeihin kuin olisivat menossa yökerhoon, ei ollenkaan sellaista lauantaitanssitunnelmaa, Annika Sabell ihmettelee. - Onneks en laittanut sitä kultalameeiltapukua. Myöskään Aki, Aksu, Pyykön odottamia kultaketjumiehiä ei ole näkynyt. - Sellaisia, joilla olis paidan napit pitkälle auki ja housut perseestä tosi tiukat. Kummankin käsitykset tanssipaikoista pohjaavat sukulaisten häissä hankittuihin lapsuudenkokemuksiin. Tansseissa pari ei ole ikinä aikaisemmin käynyt. Mielikuvissa tanssimassa käyvät yli nelikymppiset maaseudun miehet ja naiset. Auran Nuortentalolla tanssijoiden keski-ikä on alle kolmekymmentä vuotta. Tavaratalon hajuvesiosastolla on lauantaina vähän ennen sulkemisaikaa rauhallista. On hyvin tilaa tunnustella tanssimiseen sopivaa tuoksua. Se ei saa olla liian raskas. Sukkahousuosasto on jo käyty läpi. Kohta pitää lähteä kotiin. Linja-auton lähtöön on kolmisen tuntia. - Annika hei, nyt sä kuulet tän Chemical Brothersin biisin, olohuoneessa MTV:tä tuijottava Aksu huutaa. Annika punnitsee makuuhuoneessa vaatevaihtoehtoja: Kaverilta lahjaksi saatu pitkä, samettinen vannehame. Musta, kultakirjailtu iltapuku. Punainen paita ja musta hame. Vai ehkä sittenkin musta hame ja musta paita. - Jos mulla on kokomustat vaatteet, niin kaikki ajattelee, että toi on hautajaisiin menossa. Ei siellä varmaan ihmiset ymmärrä, että voi käyttää mustaa. En minä vaan tiedä, mitä kuuluu laittaa päälle. Aksulla ei ole kiire. On hyvää aikaa kääriä muutama sätkä valmiiksi iltaa varten. Vaatevalintakin on selvä: Puku totta kai. Ja sekin ratkesi, laitetaanko puvun kanssa liiviä vai ei. Paidasta löytyi tahra, joten liivi päälle. - Se on varmaan puutalo, jossa on iso juhlasali, jonka seinänvierustaa kiertävät penkit. Sitten miehet käyvät hakemassa naisia tanssimaan. Jännää, kun ei yhtään tiedä, millaista siellä on. - Kiva kuitenkin lähteä. Ihan kuin menis ulkomaille, johonkin eksoottiseen alkuasukasvaltioon, Aksu juttelee. Annika kiirehtii papiljotit päässä vessaan. Pitää ennättää meikata ja laittaa hiukset. Kohta tulee kiire. - Dokataankohan siellä ollenkaan. Mä olen kyllä tosi pettynyt, jos miehet ei käy auton takaluukulla, Aksu pysähtyy miettimään. Eikä siellä juurikaan dokata. Suurin osa kahvilan puolella istuvista juo kahvia. Joillakin on lautasella viineri. Moni tyytyy veteen. Sitä saa ilmaiseksi vesipisteestä. Pitäähän tanssijoiden nestetasapainosta huolehtia. Mutta on pöydillä sentään kahvikuppien seassa muovisia oluttuoppejakin. Annika ja Aksu päättävät aloittaa illan tarkkailemalla. Kummallekin oluttuoppi eteen ja päivystyspaikka pöydästä tanssilattian vierestä. - Kauheen monenlaisia tanssityylejä. Ihmiset pitää käsiäkin ihan eri tavoilla, Annika huomaa. - Tää on niin tanssiorientoitunut tilanne, että ne, ketkä eivät tanssi, näyttävät melkein säälittäviltä, Aksu analysoi. Annika ja Aksu tanssivat mielellään ja paljon. Yleensä kuitenkin konemusiikkia. Yhdessä, mutta erikseen. Perinteiset paritanssit eivät ole tuttuja. - Mutta kyllä mä osaan valssin perusaskeleet, sen neliön, Aksu selittää. - Ei tuo oo valssi, valssissa lasketaan kolmeen, Annika huomauttaa. - On se mun mielestä. Eikä tämä voi olla sen vaikeampaa kuin konemusiikin tanssiminen. Kuuntelee vain rytmiä. - Mutta näissä on määrätyt askeleet, Annika inttää. Auran Nuortentalolla esiintyy Finlanders. Se on tanssijärjestäjien mukaan yksi kolmesta kuumasta nimestä, joka kerää paikkaan kuin paikkaan takuuvarmasti tanssijoita. Toiset ovat Agents ja Yölintu. Tänään paikalla on yhdeksisensataa tanssijaa. Se on enemmän kuin monesti, sillä keskiarvoksi lasketaan 650. Kulta-aikoina 1960-luvulla Aurassakin tanssi illan aikana 1700-1800 ihmistä. Semmoisiin määriin järjestäjät eivät enää pyri. Ohjelmavastaava Matti Isotalo laskee, ettei tavoite olisi edes realistinen, sillä nykyään ajankäytöstä kilpailee kovin moni taho. Toisekseen jos väkeä on liikaa, tanssimisesta ei tule mitään. Se, että edessä on vilkas ilta, näkyy jo linja-autossa. Kun jokaviikkoinen tilausbussi kaartaa Turun linja-autoasemalta kohti Auraa, autossa on nelisenkymmentä ihmistä. Pari yksinään tullutta, muutama pariskunta, mutta pääasiassa pieniä tyttö- ja poikaporukoita. Bussissa on hiljaista. Joka puolelta kuuluu vain vaimeaa supinaa. Orkesteri aloittaa uuden biisin. Mambaa. Annika ja Aksu nousevat päättäväisesti pöydästä. Tanssijoita on paljon. Kaikki tuntuvat saavan rytmistä heti kiinni. Annika ja Aksu ovat jäädä jalkoihin. Rytmi kuitenkin löytyy, ja virta imaisee mukaan. Pari häviää massaan. Myös linja-autosta tuttu, hiljaisen näköinen tyttö on tanssimassa. Keskilattialla joku vetää komeita kuvioita. - Paremmat tanssijat ovat aina keskellä. Myös tuolla etunurkassa on sellainen paikka, mihin parhaat kerääntyvät, parikymppinen turkulainen Essi selittää kirjoittamattomia sääntöjä. - Sama juttu on joka tanssipaikassa. Nämä pitää vain tietää. Aloittelija saattaa tehdä etikettivirheen myös tanssiinhaussa. Ainoastaan tanssisalin puolelta on lupa hakea tanssimaan. Kun ollaan kahvilassa, silloin ollaan tauolla, eikä tanssiinkutsu kuulu asiaan. Ensikertalainen ei myöskään välttämättä huomaa lavan vieressä loistavaa valokylttiä. Nyt välkkyy miestenhaku. Naiset pääsevät hakemaan hetken päästä. Tosin sitä iloa kestää vain tunnin illassa. - Ei tule mitään. Me tanssitaan ihan eri juttuja, Aksu ja Annika saapuvat takaisin pöytään. - Tosi outoa, ettei tanssi mene basson mukaan. Se menee ihan eri tavalla kuin kuvittelis, he ihmettelevät. - No, kynnys on ylitetty. Eikä kukaan osoittanut sormella eikä nauranut. Tanssisäännöt alkavat valjeta. Kaksi tanssia ja vaihto. Naiset riviin pitkälle sivuseinälle, ja miehet hakemaan. Kovaa peliä. - Eihän se kivaa ole, jos kukaan ei tule hakemaan. Tänään on naisia tosi paljon, eikä miehiä riitä kaikille, seinän vierustalla istuva parikymppinen Anna miettii. - Mutta kyllä minä täällä mieluummin käyn kuin discoissa. Niissä on kauhea melu, enkä edes pidä siitä musiikista. Annika ja Aksu ovat taas lattialla. Yhdessä. Hakija- ja haettavarivistöön he eivät asetu. Musiikki loppuu. Vaihto. - Jollain tavalla tämä meininki on paljon rehellisempää kuin baareissa. Täällä ollaan selvästi rivissä kun haluaa tanssia, ja joku ehkä haluaa seuraakin. Päällimmäinen asia ei kuitenkaan ole tulla iskemään, Annika tarkkailee. - Ei tämä maailma kuitenkaan ole se meidän juttu. Mutta aika monesti on tullut sanottua, että pitäisi käydä tanssimassa. Nyt voi sitten vetää tämänkin listalta yli. Kokeiltu on. Ja vielä suihkaus hiuslakkaa. Tanssikengät kassiin ja kiireesti linja-autopysäkille.
MIIA KESKI-PETäJä Päivitetty 25.1.2002 10:46:58"
Henkilökohtaisesti kummastelen miksi kaksi tanssikurssia käymätöntä teknomusiikin kuuntelijaa laitetaan testaamaan Aurannuortentalo? Jos tanssikurssi olisi käyty ja kuviot edes auttavasti tajunnassa, niin arvio olisi ollut huomattavasti parempi, kuin tuhahdus: "Nyt voi sitten vetää tämänkin listalta yli. Kokeiltu on." Ja paskat on kokeiltu. Eihän se pari ollut kertaakaan edes hakurivistössä.
Mikä mahtoi olla artikkelin alkuperäinen tarkoitus? Mollata tanssikulttuuria. "Hmm me ajateltiinkin, että se on tylsää ja nyt sekin on todistettu."
Parisen vuotta huumehuuruista teknomaailmaa ja useita Rave-tapahtumia kolunneena voi sanoa, että tanssiminen voittaa kaikin tavoin teknomaailman tarjoamat "nautinnot".