Tangon tulo Suomeen on dokumentoitu tarkasti. Ensimmäisen kerran sitä esittivät julkisesti Toivo Niskanen ja Elsa Nyström 2.11.1913 kello 14 Apollo-teatterissa Helsingissä. Tangoa tanssittiin Suomessa aluksi samaan tapaan kuin muualla Euroopassa, mutta 1930-luvulla tanssinopettaja Inkeri Kare lanseerasi idean tanssia tangoa foksin askelilla, ja tämä tapa vakiintui. Veikko Niemelän [1] mukaan Suomi on ainoa maa maailmassa, jossa tangoa on tanssittu näin.
Tangomusiikista kehittyi Suomessa omaperäinen versio, jota on osuvasti luonnehdittu yhdistelmäksi alkuperäistä tangoa, slaavilaista melankoliaa ja saksalaista marssimusiikkia. Kun tanssi oli melko hidasta, askeleet yksinkertaiset ja jumputtava rytmi oli epävarmallekin tanssijalle selkeä, tangosta tuli ihanteellinen tanssi aloittelijoille. Tangon suosion oli suurimmillaan niinä aikoina ja niillä alueilla, jolla yleisön keskimääräinen tanssirutiini oli vähäisin.
1980-luvulla tangon ympärille kehittyi volyymiltaan huomattava liiketoiminta. Lähtökohtana oli suomalaisten omaperäinen tangomusiikki, mutta tanssi kytkeytyi siihen erottamattomasti musiikin keskeisenä käyttötapana. Se, että tango todellisuudessa tanssittiin foksina, oli markkinoinnin kannalta vähemmän hohdokasta, joten mainoksissa suomalainen tango esiteltiin myös tanssilajiksi. Kukaan ei tiennyt, mitä se tarkasti ottaen tarkoitti, mutta harva rohkeni myöntää tietämättömyyttään, joten mainos meni täydestä.
Eroa foksin ja tangon välille ruvettiin tavoittelemaan myös käytännössä, mutta kun sitä ei mistään lähteistä löytynyt, eri tahoilla syntyi keskenään varsin erilaisia tarjokkaita suomalaiseksi tangoksi. Vuosien mittaan eräät ideat ovat saaneet lisää jalansijaa ja keinotekoisemmat piirteet ovat karsiutuneet. Argentiinalaiseen tangoon verrattuna suomalainen tango on edelleen foksia, mutta samaa voi sanoa kansainvälisestä tangosta.
Valitettavasti suomalainen tango on erilaistuessaan samalla menettänyt roolinsa tanssilavojen helppona sisäänheittotanssina. Nykyään moni mieltää tangon vaikeaksi tanssiksi.
Seuraavilla sivuilla esitetyt tanssiohjeet ovat toistaiseksi samat kuin foksin kohdalla. Musiikkina on eri melodia ja tempo on hitaampi. Aineistoa pyritään myöhemmin täydentämään sekä viime vuosikymmeninä muotiin tulleilla että jo unohtuneilla mutta toimivilla kuvioilla.
[1] Veikko Niemelä: Paritanssin pyörteitä, s. 74.